Opiskelijan sisustusvinkit

Asun kimppakämpässä neljän ihanan naisen kanssa. Kutsumme kotiamme Peräkammariksi: tässä pari yksityiskohtaa opiskelijakommuunistamme.

Opiskelijan budjetti on siitä hyvä, että se kannustaa mielikuvituksellisiin ja kierrätystä suosiviin sisustusratkaisuihin. Kotiinsa voi luoda tilataidetta esimerkiksi ripustamalla aurinkolasit hengariin eteisen seinälle. 

Kirpputorit ovat sisustavan opiskelijan aarreaittoja. Kuvan pyhiinvaeltajan kartta on löydetty eräältä rovaniemeläiseltä kirpparilta. Lampunvarjostin on puolestaan päällystetty liimaamalla siihen vanhoja sanomalehtileikkeitä. 

Meillä juodaan paljon teetä, erityisesti Clipper-teetä. Esteettisessti kauniit pahvipurkit piristävät katonrajaa ja tuovat väriä keittiöön. Meille saa aina tuoda Clippereitä tuliaisiksi! :)

Vessa-chat on yllättävän hauska asukkaiden ja vieraiden välinen viestintäkanava. Chattaajia kannattaa muistuttaa chatin etiketistä, kuten nimimerkistä, esimerkiksi post it-lapulla. Valkoisella taulutussilla saat parhaan jäljen! 

Postikorttien tarraaminen seinälle toimii halpana tapettina. Korttiseinän omistaminen myös kannustaa ystäviä lähettämään sinulle postia. Oikea kortti piristää kummasti aikana, jolloin terveiset on totuttu vaihtamaan digitaalisesti.

Polaroid-kuvat ovat ehkä klisee, mutta onhan ne nyt hienoja! Koristavat nykyisin kylppärinoveamme. 

Yksi parhaista tavoista sisustaa on siirtää osa sisutusvastuusta vieraille - aktiivinen vieraskirjakäytäntö on vallan hauska! Kirja toimii samalla päivä-, ystäväni-, runo- ja värityskirjana.

Legendan mukaan minut kutsuttiin asumaan Peräkammariin vain siksi, että omistan nämä Euroopan upeimmat jääkaappimagneetit. Oli totuus sitten mikä tahansa, minä ja Jääkaappi-Jeesus elämme erittäin onnellisina kimppakämpässämme. Tervtuloa modaamaan Jessen asukokonaisuutta.

Kolumni: Tylsä juttu

Kolumni on julkaistu Lapin Kansan nuorteniite Vasassa 28.4.2017.

Jokin on nyt vialla, huomasin maaliskuussa. Minulla oli epämääräinen, levoton ja ärsyttävä olo. Mikä minua vaivaa?

Itse tekemäni diagnoosi ei ollut erityisen vakava, mutta omalla kohdallani hieman yllättävä. Minulla oli tylsää. Olin samalla tavalla ikävystynyt kuin Muumipappa ennen luolaseikkailuaan Muumimamman kanssa. Toivoin jotain tapahtuvan.

Kärsin hyvin harvoin tylsyydestä. Minulla on kyky innostua helposti, ja päivän aikana kokemani tunneskaala on useimmiten hyvin laaja. Siksi yllätyin tästä tasaisesta tunteesta, joka oli vallannut mieleni.

Kevättalvella sosiaalisen median kanavilla levisi kirjailija ja luennoitsija Simon Sinekin haastattelu. Videolla Sinek kuvailee milleniaaleja kärsimättömäksi sukupolveksi. Sukupolveksi, joka ei jaksa odottaa, vaan turvautuu aina nopeaan tyydytykseen pitkäjänteisyyden sijaan. Vaikken helposti tylsistykään, tunnistan myös itseni Sinekin puheesta. Mielestäni kyseinen kärsimättömyys kertoo juuri alhaisesta tylsyyden sietokyvystä.

Tylsyys ei itsessään ole erityisen hauska tunnetila, mutta sen takana piilee positiivisia seikkoja. Se, että voi kokea tylsyyttä, kertoo tietystä perusonnellisuudesta ja turvallisuuden tunteesta. En esimerkiksi usko, että kriisialueiden lapsilla on kovin tylsää. Surua, ahdistusta ja pelkoa he todennäköisesti kokevat senkin edestä. Tylsistyminen on siis etuoikeutettu asema, todellinen ensimmäisen maailman ongelma.

Myös terapeuttina ja teologina tunnettu Tommy Hellsten ihmettelee kirjassaan Saat sen mistä luovut, miksei nykyihmiselle riitä vain yksi viihde. Esimerkiksi lasketellessa tai elokuvaa katsoessa pitää samaan aikaan kuunnella musiikkia tai syödä popcornia.

Aiemmin mainitsemani videon lopussa Sinek muistuttaa, että kaikista tärkeimmät asiat, kuten itsetunto, ihmissuhdetaidot ja aito ilo vaativat aikaa ja kärsivällisyyttä. Hellsten sen sijaan väittää, että täysillä elämään heittäytyessään viihteeksi riittää jo pelkkä lepo ja toimettomuus.

Joten seuraavan kerran, kun sinulla on tylsää, pysähdy. Pysähdy ja pohdi, onko se huono juttu ollenkaan. Olisiko se sittenkin vain tavallista ja turvallista elämää?

Kirjoittaja on luokanopettajaopiskelija, joka tylsistyy luennolla ilman sukkapuikkoja.