Pitäiskö sunkin aina ja kaikkea?
Se taisi olla Terhi, mun ensimmäinen terapeutti, jonka kanssa asia tuli puheeksi. Hän huomautti, kuinka usein tuo myrkyllinen sana esiintyi puheessani.
Pitäis.
Tuolloin olin vielä varsin taitava kaiken mahdollisen suorittaja ja ainakin omissa silmissäni päivittäinen ihmisarvoni riippui pitkälti siitä, kuinka paljon sain aikaiseksi ja kuinka hyvin menestyin töissä ja opinnoissa.
Teen edelleen paljon asioita ja haluan hoitaa työt, opinnot ja muut projektit hyvin. Koen myös olevani kunnianhimoinen ja haluan kehittyä monella elämänalueella. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että useimmiten riittävän hyvä on riittävän hyvä. Suorituksen ei tarvitse aina olla paras mahdollinen, saati täydellinen.
On toki asioita, joita pitää tehdä. Pitäis-sanan tietoinen kitkeminen on silti helpottanut ainakin omaa oloani. Siihen, mitä ja mihin sävyyn itselleen puhuu, voi ja kannattaa vaikuttaa. Kun olet itsellesi lempeä ja armollinen, on sitä helpompi olla myös muille.
Tässä muutama esimerkkilause, jotta ymmärtäisit, mistä on kyse:
→ Mulle tekis varmaan hyvää, jos liikkuisin enemmän ja söisin terveellisemmin.
→ Mummo varmaan tulis iloiseksi, jos kävisin siellä useammin.
→ Luulen, että viihtyisin paremmin kotona, jos siivoaisin useammin.
Got it? Tätä suosittelen oikeasti kokeilemaan: korjaa lempeästi omaa puhettasi.
Ja voit oikeasti aloittaa heti. Etenkin, jos ehdit jo ajattelemaan, että jep, pitäis.
Tsemppiä <3 !
