"Tulitteko seikkailemaan?", kysyy vastaanottotiskin työntekijä.
"Joooooo!", kirkuu pieni seikkailija-Emma. Hiljaa ja pääni sisällä, mutta kuitenkin.
Pitkään olen kateellisena seurannut kavereiden sometusta Flow-parkeista ympäri Suomea. Heinäkuussa Rovaniemelle avattiin Huima-puisto, jonka katsastimme tällä viikolla koko perheen voimin (äiti lähinnä linssin läpi).
Odotin puistolta paljon, enkä joutunut pettymään. Oli se vain niin kertakaikkisen hauskaa! Puistossa kiipeily oli juuri sellaista aikuisten leikkimistä, jota huomaa toisinaan tarvitsevansa. Myös palvelu puistossa oli erittäin hyvää ja sai jo itsessään hyvälle mielelle.
Hieman reissu jäi kuitenkin kaivertamaan: olisin toivonut vielä yhden tai kaksi askelta vaikeampaa rataa. Jäin kaipaamaan sitä fiilistä, ettei usko selviytyvänsä, mutta selviää kuitenkin. Kaikki tehtävät Ounasvaaran radoilla eivät olleet varsinaisia läpihuutojuttuja, mutta kertaakaan en joutunut ajattelemaan, että mie en oikeasti pääse tästä eteenpäin. Oukun Huima-puiston radat ovatkin 'vain' medium-tasoisia ja esimerkiksi Leviltä löytyisi kuulemma myös hard-tasoinen seikkailu. Berliinissä taas saisi nousta 25 metrin korkeuteen ja liukua junaratojen yli. Mutta ehkä käyn ensin siellä Levillä. :D
 |
| Aivan ensimmäiseksi piti asettaa varusteet huolellisesti päälle. Tässä vaiheessa muistuivat mieleen lapsuuden Suuri seikkailu-unelmat, kuka muistaa? :D |
 |
| Koko posse kasassa |
 |
| Go Elli! |
 |
| Heippa iskä! |
 |
| Snoukkailua in the air |
 |
| Kelkkailua in the air |
 |
| Tämän osuuden pystyi kulkemaan ilman käsiä! Oli kyllä jännää 'kävellä ilmassa'. |
 |
| Mitähän tässä tapahtuu? ;D |
 |
| Olihan ne liu'ut vain hauskoja! Millon pääsis uudestaan? |
Kuvat (c) Meijän äiskä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti