"Veljeni, kovin monien teistä ei pidä ryhtyä opettajiksi." Jaak. 3:1

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Kolumni itsensä deittailusta

Kirjoitan säännöllisen epäsäännöllisesti  Lapin Kansan nuortensivu Vasaan. Tämä teksti on julkaistu Lapparissa 21.8.2015.


Täydelliset treffit
Ystäväni lähetti minulle kuvan. Kuvassa hän makaa sängyssä shamppanjalasi kädessään ja hymyilee viettelevästi kameralle. ”Katso, kenen kanssa pääsin jo toisille treffeille!”, hän hehkuttaa.
Ystäväni oli vastikään aloittanut uuden harrastuksen, itsensä deittailun. Hän suositteli sitä myös minulle. Ajatus oli mielestäni suloinen, mutta vähän hölmö. Kesti tovi, ennen kuin uskalsin pyytää itseäni kahville.
Nyt olen käynyt jo useammilla treffeillä kanssani ja minusta tuntuu, että suhde alkaa muuttua vakavaksi. Treffimme ovat ihania. Paikasta ei tarvitse stressata, sillä voin mennä juuri siihen kahvilaan tai ravintolaan, josta itse pidän. Saatan viedä itseni syömään, salille, jäätelölle tai rannalle. Aikataulut eivät ole koskaan ongelma, sillä seuralaiseni on vapaa juuri silloin kuin minäkin. 
Itsensä deittailun tärkeimpiä sääntöjä on, että kohtelee seuralaistaan kuin ketä tahansa muuta treffiseuraa. Itseltään voi kysyä, minne haluaisi mennä tai mitä haluaisi juuri tänään tehdä. Kannattaa myös miettiä, jättääkö puhelimen treffien ajaksi laukun pohjalle. 
On myös tärkeää kehua treffikumppaninsa ulkonäköä ja päivän asuvalintaa sekä nauraa hänen vitseilleen. Puhelimen voi toki kaivaa esiin, jos haluaa lähettää kavereille kuvan mahtavasta seurastaan. Mikäli yksin istuminen tuntuu muuten oudolta, voi mukaan ottaa esimerkiksi päiväkirjan, romaanin tai aikakauslehden. 
Valitettavasti itsensä treffailussa on suuri riski saada oharit. Deittisi keksii valitettavan usein jotain tärkeämpää tekemistä ja saattaa perua tapaamisenne monta kertaa peräjälkeen. 
Sinun ei kuitenkaan kannata luovuttaa, sillä tämä tyyppi on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Treffeillä voi jopa tehdä listoja tai ajatuskarttoja asioista, joissa on hyvä ja joista tulee hyvälle mielelle. Jos uskaltaa, voi seuraansa tutustua syvällisemmin kysymällä hänen peloistaan tai haaveistaan.
Mikä parasta, treffiseurasi lähtee taatusti kanssasi kotiin. Mitä todennäköisimmin pääset myös saman peiton alle nukkumaan ja saat viettää hänen kanssaan koko loppuelämäsi. 
Kirjoittaja on upea nuori nainen, joka rakastaa makukahveja ja ostaa toisinaan itselleen kukkia.

Kolumni kodista

Kirjoitan säännöllisen epäsäännöllisesti Lapin Kansan Vasa-nuortensivulle. Tämä teksti on julkaistu Lapparissa 11.9.2015.


Salkkarit ja jääkaappi 
"Siisti ja luotettava luokanopettajaopiskelija etsii asuntoa Tampereen keskustan alueelta." 
Asuntohelppiin viime keväänä kirjoittamani hakemus kuulosti kovin kuivalta. Muutin tekstiä hieman: ilmoitin etsiväni - en yksiötä, asuntoa tai kämppää - vaan kotia
Olen muuttanut 5 kertaa sitten vuoden 2012. Sitä ennen asuin 15 vuotta samassa talossa, enkä edes tiennyt, mitä muuttaminen tai uuteen asuntoon asettuminen on. Nykyään pahvilaatikoiden pakkaaminen on minulle kyyneleiden tirauttelun sijaan rutiinipuuhaa, joka aiheuttaa enemmän väsymyksen ja turhautumisen kuin liikutuksen tunteita. 
Tiheä muuttotahti on saanut minut pohtimaan koti-käsitettä tarkemmin. Kodin voi määritellä monella tapaa. Se voi olla paikka, jossa voi nukkua ja josta saa ruokaa. Toisaalta koti on siellä, missä saa illan tullen rojahtaa sängylle ja huokaista. Joillekin koti on pesä tai varikko, toisille taas linnake ja turvapaikka.
Wikipedian mukaan koti on vakituiseen asumiseen käytettävä paikka, jossa säilytetään henkilökohtaisia tavaroita.  
Hikipedia onnistuu määritelmässä paremmin. Se kertoo kodin olevan tärkeä paikka, jossa on televisio, jääkaappi ja tietokone. 
Kodin voi toki aistia myös muulla tavoin kuin näkemällä ympärillä omia tavaroitaan. Oman kotini ääniin kuuluvat ainakin urheiluruudun tunnusmusiikki ja kahvinkeittimen lohdullinen porina. Kodin voi puolestaan haistaa esimerkiksi vanhoista petivaatteista. Kodin tuntee, kun lyö varpaansa jälleen kerran siihen samaan pöydänjalkaan.
Olen nukkunut uudessa asunnossani alle kuukauden. Kämppä ei vielä tunnu kodilta, mutta kokemuksesta tiedän, että se päivä tulee pian. On jopa surullista huomata, kuinka nopeasti tunneside vanhoihin kotikulmiin katoaa. 
Yksi ongelma on minulla on edelleen ratkaistavana: miten rakentaa koti yksin? Enää asuntoni ei ole paikka, jossa vaihdetaan päivän lopuksi kuulumisia perheen kesken ja toivotetaan heille hyvää yötä. Siellä ei myöskään paiskota ovia tai riidellä kotitöistä. 
Nyt kodin täytyy olla jotain muuta; en tosin vielä tiedä, mitä. Onneksi myös yksin voi istahtaa puoli kahdeksalta sohvalle katsomaan Salattuja elämiä. Ja käydä mainoskatkolla kurkkaamassa jääkaappiin.
Kirjoittaja on opiskelija, joka asuu ensimmäistä kertaa elämässään yksin.