"Veljeni, kovin monien teistä ei pidä ryhtyä opettajiksi." Jaak. 3:1

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Kolumni kodista

Kirjoitan säännöllisen epäsäännöllisesti Lapin Kansan Vasa-nuortensivulle. Tämä teksti on julkaistu Lapparissa 11.9.2015.


Salkkarit ja jääkaappi 
"Siisti ja luotettava luokanopettajaopiskelija etsii asuntoa Tampereen keskustan alueelta." 
Asuntohelppiin viime keväänä kirjoittamani hakemus kuulosti kovin kuivalta. Muutin tekstiä hieman: ilmoitin etsiväni - en yksiötä, asuntoa tai kämppää - vaan kotia
Olen muuttanut 5 kertaa sitten vuoden 2012. Sitä ennen asuin 15 vuotta samassa talossa, enkä edes tiennyt, mitä muuttaminen tai uuteen asuntoon asettuminen on. Nykyään pahvilaatikoiden pakkaaminen on minulle kyyneleiden tirauttelun sijaan rutiinipuuhaa, joka aiheuttaa enemmän väsymyksen ja turhautumisen kuin liikutuksen tunteita. 
Tiheä muuttotahti on saanut minut pohtimaan koti-käsitettä tarkemmin. Kodin voi määritellä monella tapaa. Se voi olla paikka, jossa voi nukkua ja josta saa ruokaa. Toisaalta koti on siellä, missä saa illan tullen rojahtaa sängylle ja huokaista. Joillekin koti on pesä tai varikko, toisille taas linnake ja turvapaikka.
Wikipedian mukaan koti on vakituiseen asumiseen käytettävä paikka, jossa säilytetään henkilökohtaisia tavaroita.  
Hikipedia onnistuu määritelmässä paremmin. Se kertoo kodin olevan tärkeä paikka, jossa on televisio, jääkaappi ja tietokone. 
Kodin voi toki aistia myös muulla tavoin kuin näkemällä ympärillä omia tavaroitaan. Oman kotini ääniin kuuluvat ainakin urheiluruudun tunnusmusiikki ja kahvinkeittimen lohdullinen porina. Kodin voi puolestaan haistaa esimerkiksi vanhoista petivaatteista. Kodin tuntee, kun lyö varpaansa jälleen kerran siihen samaan pöydänjalkaan.
Olen nukkunut uudessa asunnossani alle kuukauden. Kämppä ei vielä tunnu kodilta, mutta kokemuksesta tiedän, että se päivä tulee pian. On jopa surullista huomata, kuinka nopeasti tunneside vanhoihin kotikulmiin katoaa. 
Yksi ongelma on minulla on edelleen ratkaistavana: miten rakentaa koti yksin? Enää asuntoni ei ole paikka, jossa vaihdetaan päivän lopuksi kuulumisia perheen kesken ja toivotetaan heille hyvää yötä. Siellä ei myöskään paiskota ovia tai riidellä kotitöistä. 
Nyt kodin täytyy olla jotain muuta; en tosin vielä tiedä, mitä. Onneksi myös yksin voi istahtaa puoli kahdeksalta sohvalle katsomaan Salattuja elämiä. Ja käydä mainoskatkolla kurkkaamassa jääkaappiin.
Kirjoittaja on opiskelija, joka asuu ensimmäistä kertaa elämässään yksin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti