Emskin lukunurkassa pohdiskellaan lukemista ja viimeksi lopetettua kirjaa.
Kun mie olin pieni, luin tosi paljon. En koskaan laskenut, mutta 100 kirjaa vuodessa ei taida olla huono arvaus nelosluokkalaisesta Emmasta. Salapoliisijuttuja, heppasarjoja, Astrid Lindgreniä, Timo Parvelaa, Risto Räppääjiä, Eva&Adameita... Turha edes yrittää muistaa kaikkia. Neiti Etsiviä meni ainakin 50, ja Harry Potterit ovat luonnollisesti mun all time favourite. Lukeminen oli rakas harrastus ja tapa oppia asioita, mutta ehdottomasti myös kieno paeta mielikuvitusmaailmoihin oman elämän kurjia juttuja.
Yläasteellakin ahmin vielä paljon teinitytöille suunnattua kirjallisuutta, kasvutarinoita ja fantasiaa. Lukion aloitettuani kului niin suuri osa päivästä koulukirjoja tuijottaessa, että kaunokirjallisuus jäi. Romaaneja kului lähinnä lomamatkoilla.
Viime vuosina olen kyllä lukenut melko paljon. Sanoma- ja aikakauslehtiä, Raamattua, koulukirjoja, tutkimuksia, netin uutisvirtaa... Mutta kaunokirjallisuus on edelleen ollut taka-alalla. Moni kirja on jopa jäänyt kesken. Nyt haluaisin taas aloittaa aktiivisen lukuharrastuksen: en ajattele, että minun pitäisi lukea romaaneja. Koen, että saan tehdä niin ja uskon, että se tekee minulle hyvää. (Ja näistä puheistahan ei todellakaan huomaa, että olen käynyt viime kesän terapiassa, aloittanut jooga-haasteen ja lukenut viimeksi kirjan nimeltä Eat Pray Love :D)
Ensimmäisessä lukunurkassa esittelen lukukokemukseni Elisabeth Gilbertin romaanista Eat Pray Love - One Woman's Search for Everything Across Italy, India and Indonesia. Luin kirjan suomeksi.
Briiffi: Reilu kolmekymppinen Liz käy läpi avioeron ja sen myötä suuren kriisin. Amerikkalainen kirjoittaja lähtee etsimään itseään ja hengellisyyttään Italiaan, Intiaan ja Balille. Mikäli alku- ja loppusanoja on uskominen, perustuu tarina kirjailijan oman elämän tositapahtumiin.
Julkaisuvuosi: 2006
Luin kirjaa: Noin 3 kuukautta.
Tykkäsin: Tykkäsin kyllä! Pohdiskeleva kirjoitustyyli, kirjoittajan huumorintaju. Mielenkiintoisia ja uskottavia henkilöhahmoja ja kulttuurien välisiä kohtaamisia oli mielenkiintoista seurata. Vaikka lukiessa ei tarvinnut jännittää tai haukkoa henkeä, missään välissä kirja ei kyllästyttänyt. Kannatti lukea.
Mikä ei napannut: Liian onnellinen loppu (tosin aika outoa todeta näin tositapahtumiin perustuvasta tarinasta :D). Ajattelen uskonnosta myös melko eri tavalla kuin kirjan päähenkilö. Hänen hengellisyytensä, sen pohtiminen ja siinä kasvaminen olivat kuitenkin mielenkiintoista ja jopa kiehtovaa luettavaa ja antoivat myös paljon pohdittavaa omaan elämään ja hengellisyyteen. Kaikenkaikkiaan kirjasta jäi
hieman sellainen maku, että hieno tarina oli kuorrutettu vähän liialla sokerilla.
Leffa: En ole katsonut ja taidan vältellä sitä myös jatkossa. Olen kuullut siitä huonoja arvosteluja. Minulla on myös perinteisesti ollut ongelmia suhtautua elokuviin, joista olen lukenut ensin kirjan.
Suosittelen: Sinulle, joka pohdit hengellisiä asioita, mutta haluat tehdä sen melko kevyesti. Myös maailmanmatkaa suunnitteleva saattaisi innostua kirjasta.
Katkelma, jota siteerasin lukemisen aikana eräälle ystävälleni:
"Elämäni alkoi kääntyä parempaan suuntaan jokseenkin niihin aikoihin, kun muutin pois Davidin luota vuoden 2002 alkupuolella ja löysin elämäni ensimmäisen oman asuntoni. Minulla ei ollut varaa siihen, sillä maksoin edelleen suurta taloamme, jossa kukaan ei enää asunut ja jota mieheni ei antanut myydä, lisäksi yritin selviytyä asianajajani kustannuksista... mutta selviytymiseni kannalta oli elintärkeää, että saisin kaksion, jossa minulla olisi ikioma makuuhuone. Asunto tuntui minusta lähes parantolalta, hoivakodilta, jossa saisin toipua. Maalasin seinät lämpimimmillä väreillä mitä vain löysin ja ostin itselleni kukkia joka viikko, vähän niin kuin olisin käynyt katsomassa itseäni sairaalassa. Siskoni antoi minulle tupaantuliaislahjaksi lämminvesipullon (etten olisi ihan yksin kylmässä sängyssäni), ja nukuin joka yönse sydäntäni vasten painettuna kuin olisin parannellut urheiluvammaa."
Kirjan viimeiset sivut luettiin junassa, joka saapui Rovaniemeltä Tampereelle aamuyöllä kello 4.00.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti