Vaatteet eivät ole pitkään aikaan inspiroineet minua. Oon pukeutunut pari ekaa opiskeluvuotta huomattavasti pidättyväisemmin kuin koskaan aiemmin. Yksinkertaisuuskin voi ehdottomasti olla inspiroivaa, mutta olen tietoisesti vältellyt riskejä pukeutumisessani, ikään kuin pelannut varman päälle. Tänä keväänä sisäinen fashionistani on kuitenkin herännyt päikkäreiltään ja olen innostunut taas hieman kokeilevammasta vaatetuksesta. Inspistä eivät ole ainakaan vähentäneet ahkera Pinterest-seikkailu ja kirppiksellä työskentely.
Olen jo pitempään haaveillut vaatekaapin perusteellisemmasta uudistamisesta. Olen pohtinut sitä, miten onnistuisin toteuttamaan unelmani kuluttamalla mahdollisimman vähän rahaa ja ympäristöä. Onnekseni saan paljon ihania käytettyjä vaatteita superswagiltä pikkusiskoltani. Mutta kirppistyöpaikan saatuani totesin hetkeni tulleen; tie kohti onnellisempaa vaatekaappia kohti on aloitettu. Unelmieni vaatekaapissa on vähemmän vaatteita, mutta enemmän helmiä kuin nyt.
En näe kirpputorilla shoppailua mitenkään autuaaksitekevänä harrastuksena. Kirpputorikulttuuriin kuuluu nykyään myös paljon sellaista ajattelua, että ostetaan heppoisia ja oikeasti turhia pikku biletoppeja, koska ne voi aina laittaa kierrätykseen. Eettiset ja ekologiset vaateostokset vaativat kuluttajalta nykyään melko paljon rahaa ja erityisesti asioiden selvittämistä. Itse en nykyään juuri shoppaile, mutta mielestäni harkittu ja laadukas vaateostos, jonka tietää tulevan käyttöön, on jo melko ekologinen valinta. Ja jos ostaa mieleisiään vaatteita kirpputorilta, jonka tuotot menevät hyväntekeväisyyteen, kuten meillä :), voi niihin pukeutua melko hyvällä omallatunnolla. Toisaalta, ehkä jokaista ostosta ei tarvitse aina pohtia näin perin pohjin. Ehkä joskus voi vain löytää ja ostaa ihanan villapaidan ja iloita siitä.
Näistä minä tänään iloitsen:
Joku juttu mulla on näihin kauluspaitoihin... ja hetkinen... myös ruutukuosiin? Ehkä oon tosiaan golfannut viime aikoina vähän liikaa :D.
Villapaidan yksityiskohtia. Mikä mummolafiilis! Ja mukavaa materiaalia olevaa valkoista kauluspaitaa ei voi kyllä koskaan hehkuttaa liikaa. Se on niin monikäyttöinen!
Nämä värit, ne puhuu mulle. Maanläheisiä, mutta kuitenkin melko raikkaita.
Reppu tositoimissa Juhannuskonferenssissa Keuruulla! Näistä kuvista tulee jännästi sellainen 70-luvun kesäpiknik mieleen.
Mainittakoon vielä yksi überhieno löytö: nämä tossut (<3<3<33<3 !!!) on parhaat kotitossut mitä ihmisellä voi olla. Ihan oikeesti. Kun ne laittaa jalkaan, tuntuu, kuin olisi viettänyt aamupäivän rennosti riippumatossa palmun alla hyvää kirjaa (tod. näk joku Potter) lukien. Tossut viestii, että "maailma on ihan kiva paikka ja ei oo mitään hätää. Keitä vaikka kuppi teetä ja ota vaan ihan rennosti. Kyllä se siitä."
Ja mie oon siis ihan tosissani näitten tossujen kanssa. Että taidanpa oikeastaan nousta tästä koneelta ja lähteä hakemaan ne. Olikin jo vähän ikävä.
Hiusten laittaminen on minun mielestä i h a n a a. Se on sellaista laatuaikaa itselle. Kun hiukset on hyvin, on mukava lähteä valloittamaan maailmaa. Olen löytänyt omat hiukseni tässä ihan parin vuoden sisään. Olen oppinut hyväksymään ja tykkäämään niistäkin ominaisuuksista, kuten luonnonkiharuudesta ja maantienharmaasta väristä, joita joskus inhosin. Alla olevat kampaukset kuuluvat arkeeni, jolloin pesen hiuksia joka toinen päivä. Kampausten laittamiseen menee 5 minuutista maksimissaan vartti aikaa.
Päivä 1.
Jee! Tästä se lähtee. Ensimmäisenä päivänä -oletko valmis- vuorossa on oma kampausinnovaationi, ennen kuulumaton... HIUSTEN SUORISTUS. Hienosti pääsi muuten grillikin mukaan kuvaan :D. #problogger
Päivä 2.
Voi vehnä! Hiukseni ovat muuten hyvin, mutta etuhiukset ovat ehtineet hieman rasvoittua. Ei hätää! Hollantilainen (tai tanskalainen tai amerikkalainen, mitä näitä nyt on) LETTI ETUHIUKSIIN, ja päivä on pelastettu. Mun hiukset on aika usein näin. Teen letin niin, että teen jakauksen valmiiksi ja kiedon ylimääräiset hiukset ponnarille. Letittäessä levitän lettiä koko ajan, silloin siitä tulee mielestäni kauniimpi. Kampauksen voi tarvittaessa laittaa myös ponnarille tai nutturalle.
Päivä 3.
Vuorossa on mun lempparikampaus, KIHARAT. "Ai miten niin maksimissaan vartti?" Itse asiassa tähän kampaukseen on kulunut ehkä 10 unenpöppöröistä minuuttia. Mulla on 10 kiharan periaate: jaan hiukset puoliksi (toinen puoli eka ponnarille) ja teen molemmille puolille maksimissaan 5 kiharaa. Tällöin hiustenlaittoaika pysyy kohtuullisena. Sitten vain lopuksi lakkaa ja sormilla haroen vähän hiuksia auki. Älä unohda lämpösuojaa!
Päivä 4.
Taas ollaan siinä tilanteessa, että on ihanat kiharat, mutta pikkasen rasvaiset hiukset. Ei muuta kun hiukset ponnarille! Tähän saattaa tarvita vähän kuivashampoota avuksi. Toimii myös salilla tai lenkillä.
Päivä 5.
Viides päivä on LETTIPÄIVÄ! Kun laitan vain yhden letin, tykkään hollantilaista enemmän perinteisestä ranskalaisesta letistä. Yleensä käytän kumilenksuja kiinni sitomiseen. Hieman lakkaa, ja kampaus menee mukavasti myös pyöräilykypärän alle.
Päivä 6.
Tätä kutsun LEIJONANHARJAKSI. Se syntyy, kun eilisen letin avaa vasta aamulla. Kannattaa tosin varautua siihen, ettei kampaus kestä ihan iltaan asti.
Päivä 7.
Pyhäpäivänä EN jaksanut tehdä hiuksillekaan MITÄÄN.... (on ne toki pesty.) Onneksi arvaamattomat luonnonkiharani olivat kyseisenä sunnuntaina ihan yhteistyökykyiset.
Päivä 8.
En kovin usein harrasta tätä PANTANUTTURAA (onko tällä joku järkevä nimi...?), mutta taas sain ihmetellä, miksi. Huolellisuutta vaatii oikeastaan vain pannan alkuasettelu, sen jälkeen hiuksia saa aika rennosti kietoa pannan alle. Pinnejä voi käyttää tai olla käyttämättä hienosäätöön, lakan kanssa sama homma.
Päivä 9.
Nopean aamun pelastus: MUOTINUTTURA (tälläkin on varmaan joku nimi :D).
Päivä 10.
KALANRUOTOLETTI on mainettaan helpompi ja nopeampi. Itse teen letin hieman sivuun ja lopuksi laitan ponnarin myös letin juureen. Love love love it! Tätäkin voi lopuksi hieman levitellä sivusuuntaan. Toisaalta tästä kampauksesta voi halutessaan tehdä symmetrisen ja siistin tai epämääräisen ja vähän sotkuisen, molemmat toimivat. Kuvan versio lienee jotain sitlä väliltä.
Toss your hair in a bun, drink some coffee, put on some gangsta rap and handle it.
Näin hänet ensimmäistä kertaa bussimatkalla Rovaniemeltä Keuruulle. Hänen siluettinsa ilmestyi Facebook-seinälleni. Kiinnostuin heti.
Hän on tumma, hauska ja eläväinen, hän on menestynyt ja temperamenttinen. Hänellä on silmälasit ja renttuparta. Ennen kaikkea, hän on espanjalainen mies.
Hän on Eric. Ja Eric on Suomessa.
Tämä Aamulehden erikoistoimittaja tekee lyhyitä klippejä Aamulehden nettiin. Häntä voi seurata myös Facebookissa (Eric Suomessa) sekä Instagramissa, Twitterissä ja Snapchatissa (@lipchis).
Seriously, I'm telling you. Worth following! Eric on todiste siitä, mitä tapahtuu, kun yhdistää Antti Holman, Serranon perheen ja A-studion juontajan.
Tämän lähemmäs jääkarhua ei Rovaniemen keskustassa pääse.
Rovaniemi saattaa kuulostaa etelämmässä asuvan korvaan sellaiselta junttikeskittymältä, jossa kaikilla on lemmikkeinä jääkarhuja tai vähintääkin poroja. Kouluun kuljetaan huskyvaljakolla tai hiihtäen. Radio ei kuulu ja ihmiset ovat pukeutuneet joko saamelaisten kansallispukuun tai kelkkahaalariin ja kaupungin ainoita menomestoja ovat Joulupukin pajakylä ja pari räkäistä pubia.
Näin ei nyt kuitenkaan ole!
Päinvastoin, Rovaniemi on ihan sairaan cool paikka, jos sitä osaa oikein katsoa. Opiskeluaikana on tuntunut siltä, että joka kerta kun tulee kotiin, on uusi hippiruokarafla testattavana. Tällaisista ruokapaikoista hyviä esimerkkejä ovat esimerkiksi Roka, 21, Aitta & Deli, Soppa & Sumppi ja vanha kunnon Kauppayhtiö. Ei sovi myöskään unohtaa, että Lapin yliopistossa on taiteiden tiedekunta. Se näkyy kaupunkikuvassa sekä ihmisten pukeutumisessa ja rakennuksissa että tapahtumajulistiden määrässä. Puhumattakaan siitä bloggaajien määrästä! Sitan ja Millan blogit lienee tällä hetkellä suosituimpia.
Sisustuksessa oli todellakin onnistuttu. Jokainen yksityiskohta oli tarkasti pohdittu, mutta tunnelma oli erittäin viihtyisä, jopa kotoisa. "Tyylikäs, muttei tylsä", oli lopullinen arviomme.
Yksi Rollon cooliuden ilmentymä on viime vuonna avattu Arctic Light Hotel, joka on saanut huikeita arvosteluja ympäri maailmaa. Jenkkilehti Travel+Leisure listasi sen vastikään maailman 11. parhaaksi ja täten samalla myös Euroopan parhaaksi hotelliksi. Uniikit hotellihuoneet ja Sara La Fountainin suunnittelema aamiainen ovat houkutelleet minua jo pitkän aikaa. Vihdoin tilaisuuteni koitti. Sisko sai sinne synttäreiden kunniaksi lahjakortin ja otti minut mukaan. Mikä onnenpäivä! Tai oikeastaan onnen yö ja aamu.
Kylppäri ei poikennut muusta sisustuksesta, vaan oli sekin oivaltavan tyylikäs. Jääkarhuteema jatkui suihkuseinää myöten.
Huoneen sängyllä meitä odotti Nanuk! Se oli niin suloinen ja pehmeä, että Elli olisi halunnut ottaa sen mukaan. Enkä yhtään ihmettele. Look at those eyes!
Blogger-hetki 5/5
Rovaniemellä kun ollaan, saattaa Pukkiin törmätä vaikka hississä...
Aamuapalassa oli kaiken muun iahnuuden lisäksi myös se hyvä puoli, että gluteenittomia ja laktoosittomia (myös maidottomia) vaihtoehtoja oli tosi paljon. Ah, sitä ihanaa valinnanvaikeutta!
Oon lukenut joskus jutun tuoksumainonnasta. Siis siitä, kuinka kuluttajiin pyritään vaikuttamaan esimerkiksi lisäämällä freesejä tuoksuja vihannesosastolle. Arctic Lightissa oli ihan varmasti panostettu tuoksuihin! Hajumaailmat vaihtelivat tilojen mukaan. Vessassa oli ihan suitsukkeitta orkidean vieressä, ja aulatakan läheisyydessä tuoksuivat halot ja kotoisa vuoristomökki.
2 tyttöä, 21 kuppia, 13 lautasta.
Se aamu oli vaan ihana. Ilmakin oli kuin morsian! Tällaiset olivat siis näkymät meidän huoneesta. Ei ihan täydellistä Kemijoelle ei ihan 3. kerroksesta nähnyt, mutta urbaani kaupunkimiljöö kelpasi myös meille.
No, kyllä me sitten lopulta lähdettiin... Ja niin me vain nautittiin. Oli paras maanantaiaamu pitkään aikaan!
Mie oon tämän kesän seurakunnan kirpparilla duunissa. Mulla ei ole aiempaa työkokemusta kirpparityöstä, joten jo kahden ekan viikon aikana olen oppinut - ja löytänyt - vaikka ja mitä.
Till exempel, on hauskaa ja samalla hieman surullista huomata, kuinka paljon enemmän vaatteita on valmistettu ennen myös Suomessa. On jotenkin sympaattista, kun tuoteselosteessa lukee "Tuomi Vaate" tai "Järvi Muoti".
Toiseksi, kirpputoreilta voi todellakin löytää laadukasta tavaraa ja aarteita. Tässä niistä muutama! Kukkaisfarkkutakista olen kaikkein eniten fiiliksissä.
<3 !!
Feeling #SWAG
Kukkapaita
...ja (teko)nahkalaukku! Laukut on erityisesti sellaisia, joita kannattaa kirppiksiltä hakea. Pieni kuluma tuo vain luonnetta ja monet laukkumallit ovat hyvinkin ajattomia.
Olen myös aloittanut uuden SC-sarjan, jossa esittelen kirppulöytöjä. Alla pari ensimmäistä.
Kuulemisiin,
kirppistäti Emma
PS. Jos mulla on jo blogger-hattu, nii onko tää sitte semmonen blogaajan takki? :D
Pajasta puhuessani viittaan meidän yliopiston teknisen työn luokkaan, jossa vietin valtaosan tämän kevään opiskelutunneistani. Erikoistun luokanopettajan opinnoissani monimateriaaliseen käsityöhön (=syksyllä voimaan tulevassa uudessa opetussuunnitelmassa tekstiili- ja tekninen työ on yhdistetty yhdeksi oppiaineeksi), ja siispä enemmän rättikässään perehtyneenä sain, ja toisinaan jouduin, opettelemaan myös puukässäopen taitoja.
Kurssi oli koko tähänastisen yliopistourani vaikein. En ole vielä näin tosissani joutunut pohtimaan opintojeni aikana, saanko jotain kurssia suoritettua, vaikka tosissani yrittäisin ja haluaisin. Tarinallani on onnellinen loppu, mutta sitä ei totisesti saavutettu ilman verta, hikeä ja kyyneliä - KIEJAIMELLISESTI.
Kurssilla opin muun muassa vaihtamaan poranterät, käyttämään työstökoneita (kuten sirkkeliä, taso- ja oikohöylää ja vannesahaa), tekemään puuliitoksia, teroittamaan puukonteriä ja sorvaamaan, takomaan ja kaasuhitsaamaan. Listaa vois jatkaa piiitkäään. Valtavasti uusia taitoja, joita ei taaskaan olisi tullut kokeiltua ilman opeopintoja. Kurssilla oppimani taidot ovat ehdottomasti tutustumisen arvoisia, mutta jouduin kyllä tosissani tappelemaan itseni (ja välillä toki myös puun ja metallin) kanssa. Vaikeinta oli päästä yli peloista, joita mulla oli isoja työstökoneita kohtaan. Tammikuussa en uskaltanut edes koskea koneisiin, mutta maaliskussa käytin niitä jo itsenäisesti. Ei meistä mitään parhaita ystäviä tullut, mutta ihan hyvin tulemme toimeen.
Mag-hitsaaminen oli ainoa tekniikka, jota en lopulta uskaltanut kuin hieman kokeilla. Oli kieltämättä kova paikka todeta, että tähän en vain pysty. Rätinä ja kipinöiden lenteleminen oli mulle liikaa. Mutta sekin oli kasvattavaa itsessään: löytää oma rajansa ja jäädä siihen. Koska kaikkea ei tarvitse uskaltaa, ainakaan kerralla. Ehkä Sorvi-Emmasta tulee vielä joku päivä Hitsi-Emma, who knows?
Sorvaamisesta tosiaan tykkäsin eniten. Siitä mie ihan oikeasti nautin, eikä se ollut kovin pelottavaa. Päinvastoin, toimintaterapiaa parhaimmillaan. Takominen oli myös yllättävän hauskaa! Oli siistiä, kuinka teräs muuttui oikeasti kellertävän oranssiksi ja muotoiltavan pehmeäksi. Teimme takomisprojektin yhdessä opiskelijakollegani Sonjan kanssa. Katsoimme YouTubesta, kun "canadian blacksmith Don McKay" takoi sydämen muotoisen naulakon, ja teimme perässä. Donilla meni työhön 8 minuuttia, meillä kolme päivää. Mutta hei! Valmista tuli ja se on todellakin tärkeintä.
Nyt työt ovat siis valmiita ja jopa opintopisteet ovat rekisterissä. Ja mie oon ittestäni ylpeä. #voittajafiilis
Hei vaan! Ja terveisiä junasta fudiksen EM-kisakatsomosta. Siistiä, että nykyään kaikki nämä pelien väliset studio-osuudetkin on tehty nykyään niin hyvin. Jos on tylsä peli, niin on melkeinpä hauskempaa kuunnella spekulointeja kuin katsoa itse geimejä.
Kun matkustaa Pirkanmaalta napapiirille niin ehtii pohdiskella yhtä jos toista. Jalkapallon lisäksi Emski on tänään mietiskellyt unelmointia.
Unelmoinnista on tullut klisee ja sitä käsitellään usein sellaisella purukumijenkki-tyylillä, johon haluttaa tuhahtaa vaan että joojoo ja blaah. Mutta onneksi myös kuuntelemisen arvoisia puheenvuoroja on paljon. Tässä pari niistä, Tampereen helluntaiseurakunnalla vuosittain järjestettävästä WUP Dreams-tapahtumasta.
Mika Poutala
Juho Leppänen
Mistäs minä sitten unelmoin? Mulla on tosi paljon unelmia. Niin paljon, että tuntuu tällä hetkellä hyvin vaikealta päättää, mihin niistä panostaisi. Suurin osa unelmista tuntuu myös niin henkilökohtaisilta, että niitä on jopa pelottava sanoa ääneen. Mutta muutaman voin paljastaa...
Unelmoin siitä, että joku päivä voisin
Kirjoittaa kirjan Oppia ihan uuden urheilulajin Lukea koko Raamatun Juhlia RoPS:n Veikkausliiga-mestaruutta.
Joitain unelmia olen onnekseni jo toteuttanutkin! Olen esimerkiksi
Perustanut blogin Myynyt käsitöitäni torilla Ja lukenut jälleen Potterit.
Ehkä useimmin yllätän itseni unelmoimasta Pinterestissä. Siellä haaveilen nickillä @emmaope. Viime aikona oon alkanut lisäillä sinne myös omia kuvia ja alkanut pienimuotoisesti mainostaa blogia. Koukuttava sovellus se toki on... mutta hyvän mielen äppi, ehdottomasti!
