Mie pohdiskelen aika paljon, välillä vähän liiankin paljon. Olen tehnyt
paljon ajatustyötä oman maailmankuvani muokkaamisessa ja jatkan sitä edelleen. Perinteisesti
oon pyrkinyt lehtikirjoituksissani ja blogiteksteissäni välttämään kovin
selkeiden mielipiteiden ilmaisemista. Yksi syy siihen on se, että silloin tulee
kovin helposti väärinymmärretyksi. Toinen syy on se, että harva asia on
mielestäni täysin mustavalkoinen. Ja kolmanneksi, en useinkaan koe olevani
tarpeeksi viisas sanomaan selkeää mielipidettä moneenkaan asiaan.
Tän tekstin ajatukset eivät siis ole mitään ”hienoa”
teologiaa. Nää on mun ajatuksia, jotka on muotoutuneet rukoillessa, Raamattua
lukiessa ja ihmisten ja Jumalan kanssa keskustellessa. Niihin on vaikuttanut mun
elämäni elämä sekä eri juttujen kokeilu ja ehdottomasti myös mokailu. En tiedä,
oonko vielä viiden vuoden päästä samaa mieltä, mutta toisaalta jotain uskon
myös tähän ikään mennessä oppineeni.
Tämä kirjoitus on melko pitkä. En tiedä, kuinka moni jaksaa
sen kokonaan lukea. Mutta en koe, että minun kannattaisi esittää asiaani
lyhyemminkään.
~
No, mistäs moinen avautuminen? Tarina alkaa torstaina, kun
huomasin olevani kipeä. Lähdin hetken mielijohteesta Rovaniemelle lepäämään.
Perjantai-iltana oloni oli jo paljon parempi. Olimme saaneet liput rovaniemeläisessä hotellissa järjestettävään muotinäytökseen, ja päätin
lähteä siskoni ja äitini kanssa tapahtumaan.
Ilta oli superhauska, saimme nauttia hyvästä seurasta, ruoasta ja musiikista. Osallistuimme arvontaan, jonka
pääpalkintona oli yö luksussviitissä. Kuinka ollakaan, voitin arvonnan.
Mieletöntä! Vitsit, mikä sattumien ketju!
Vai sittenkin siunaus…?
Niin, mites se Jeesus tähän kaikkeen liittyy? Ensinnäkin,
mun mielestä Jeesus liittyy aina ja kaikkeen. Jeesus on mun kanssa aina,
vaikken sitä itse muistaisikaan. Jeesus on mun kanssa lenkillä, mun kanssa koulussa, mun kanssa baarin vessassa.
Raamatussa on paljon ohjeita hyvään elämään. Uskon, että ne
ohjeet on antanut Isä Jumala, joka rakastaa lapsiaan. Se Isä tuntee meidät
paremmin kuin me itse ja tietää, mikä meille on parasta. Se Isä tietää, että me
helposti loukataan itseämme, muita ja luomakuntaa kohtaan ja on siksi antanut
meille listan sellaisista ohjeista, joita noudattamalla rikkoisimme itseämme ja
toisiamme mahdollisimman vähän. Ne kaikki ohjeet voi myös tiivistää rakkauden
kaksoiskäskyyn (Matt. 22:34-40), mutta viisaudessaan Isä on antanut meille
ihmisille myös vähän tarkempia neuvoja.
Jeesuskin joi viiniä. Siinä ei siis ole mitään pahaa.
Liiallisessa alkoholin nauttimisessa sen sijaan on (esim. San. 23:29-35; Jes.
28:7-8). Myös mie tykkään juoda silloin tällöin siiderin saunassa tai pari
lasia viiniä hyvässä seurassa (myös oma seura on usein oikein hyvä :D). Olen
ollut useamman kerran oikeasti humalassa, mutta toivottavasti mun ei tarvi enää
ikinä olla. En usko, että sellaisessa tilassa teen Jumalalle tai itselleni
kunniaa (Ef. 5:18). Siksi mun alkoholin nauttimisen raja menee yleensä noin 3
annoksessa.
Joillekin ihmisille alkoholi ei sovi ollenkaan.
Suomalaisille tuskin tarvitsee kertoa, mitä kaikkea kurjaa viina voi saada
aikaan. Siksi ymmärrän hyvin myös sen, että joku kieltäytyy alkoholista
kokonaan.
~
Lauantaiaamuna katsoin uudestaan oman Snapchat -tilini MyStroya. Storyssa
oli kuva minusta ja siskostani, kun olen juuri voittanut em. hotelliyön. Noin
tuntia myöhemmin olen kuvannut siskoani tanssilattialla. Jos tuntee minut ja
siskoni, tietää, ettemme tarvitse innostuaksemme tai reivataksemme tippaakaan
alkoholia. Jos taas meitä ei tunne niin hyvin, saattoi Snapchat -päivitykseni
ymmärtää väärin. En ole ihan varma, näkyikö kuvissa viini- tai shottilaseja. Muutaman
olimme niitä nauttineet, mutta en koe, että ne vaikuttivat erityisesti
hauskanpitoomme tai sosiaalisen median päivittelyyn. Väärinymmärrysten
välttämiseksi päätin kuitenkin poistaa kuvat, vaikka moni oli ne toki jo
ehtinyt nähdä.
 |
| Onko tällaisen kuvan julkaiseminen ok? Vai pitäisikö kristittynä miettiä, millaista arvomaailmaa tulee samalla alleviivanneeksi? |
Mun mielestä värivalot on siistejä kirkossa ja siistejä
baarissa, molemmissa ne on kai asetettu luomaan tunnelmaa, tosin vähän eri
tarkoituksessa. Mun mielestä siisti musa on siistiä kirkossa ja siistiä
baarissa, vaikka musiikilla on niissäkin yleensä eri funktio. Tanssia tai
laulaa voi ihan vain koska tanssiminen ja laulaminen on hauskaa, tai sitten erityisesti
ylistääkseen Jumalaa.
Mie uskon, että meidän rakastava Taivaan Isä haluaa, että me
nautitaan tästä elämän lahjasta, joka me ollaan Häneltä saatu. Mutta ennen
kaikkea hän haluaa, että me rakastetaan toisiamme ja pidetään itsestämme ja
toisistamme huolta. Kaikkea hauskaa ei kannata tehdä ja kokeilla, koska silloin
voi helposti loukata itseään tai muita ja siten myös Jumalaa. Ja ehdottomasti olen sitä mieltä,
että kirkossa kannattaa viettää enemmän aikaa kuin baarissa.
Ja vitsit, en todellakaan usko, että sen hotelliyön
voittaminen oli sattumaa! Oon ollut viime aikoina tosi väsynyt ja olen niin
kiitollinen Jumalalle siitä, että hän antoi mulle tollaisen rentoutumislahjan.
Kiitos!
~
Vähän jännittää julkaista tällainen kirjoitus. Toivottavasti
osasin esittää asiani ymmärrettävästi.
Ja ihmiset, lukekaa Raamattua. Sen avulla oppii ymmärtämään
itseään, ihmisiä ja tätä maailmaa. Suosittelen, vaikket itseäsi tunnustavaksi
kristityksi kokisikaan.
Siunausta sinulle, puss och kram,
Emma
PS. Siitä siististä musasta: mun kolme hengellistä lempparia
on tällä hetkellä New Wine Finland, Northwind Collective ja Hillsong på
Svenska. Jos et oo vielä noihin törmännyt, niin ne kannattaa ehdottomasti
katsastaa. Maalliselta puolelta oon luukuttanut Ultra Brata ja Lynyrd
Sknyrydiä. Sitä nostalgiaa :D !!
