Kolumni: Mukavan epämukavaa

Tämä kolumni on julkaistu Lapin Kansassa 7.7.2017.

Kirjoitan tätä kolumnia pehmeästä sängystä raukeana ja tyytyväisenä. Olen vaeltanut tänään 15 kilometriä, joista viimeiset kolme satoi ja ukkosti. Kun vihdoin pääsimme alppimajalle juomaan lämmintä kaakaota eli rehellisemmin suklaata kupissa, tuntui kuuma juoma vähintäänkin ansaitulta.

Olen nyt asunut kaksi vuorokautta Italian Cortinassa. Vietän täällä seuraavat viisi viikkoa toimien ryhmänjohtajana turisteille, jotka saapuvat vuoristokylään vaelluslomalle.

”Pakkaan itseni mukaan”, moni ystävistäni ilmoitti kesätyösuunnitelmistani kuullessaan. Heinäkuuni kuulostaa kieltämättä hauskalta seikkailulta, mutta olen ollut siitä vuorotellen sekä innoissani että kauhuissani. Uudelle elämänalueelle astuminen on tuntunut vuoroin sekä elämäni parhaimmalta että pahimmalta päätökseltä. Painajaisissani olen eksynyt ja rahani ovat loppuneet.

Vaikka koen edelleen myös kauhunhetkiä, olen enemmän kuin onnellinen siitä, että uskalsin lähteä. Jo nyt olen oppinut parin huonon vitsin lisäksi esimerkiksi, että Italiassa kahvin saa maksaa vasta lähtiessään – muuten sinulla luullaan olevan kiire. Olen myös nähnyt murmeleita ja nauranut niiden saksankieliselle nimitykselle das Murmeltier (murmeleläin).

Epämukavuusalue on muotisana, jota moni vihaa. Se ei kuitenkaan ole klisee syyttä. Ainoastaan kiva, nätti ja helppo elämä ei ole kokonaista, sillä siitä jää jotain hyvin olennaista uupumaan. Mäen päälle kiipeäminen tuntuu hienommalta, kun se matkan varrella hieman pakottaa reisiä ja on mahtavaa käydä vaivaton keskustelu kielellä, joka joskus tuntui täysin mahdottomalta omaksua.

En väitä, että nuoret eläisivät maailmassa, jossa kaikki on aina helppoa ja mukavaa. Esimerkiksi yläasteaika on yksi haastavimmista sosiaalisista ympäristöistä, joissa ihminen joutuu toimimaan.

Nopean tyydytyksen ja jatkuvan itsensä viihdyttämisen kulttuuri voi kuitenkin johtaa siihen, että jotain arvokasta jää sukupolveltamme kokematta. Siksi omien rajojen venyttäminen ja hieman kivikkoiselle polulle astuminen tekee usein erittäin hyvää. Jos ei muuten, niin ainakin polun päässä odottava kaakao maistuu paremmalle.

Kirjoittaja on opiskelija, jonka epämukavuusalueita ovat pankki- ja vakuutusasiat sekä moottoriajoneuvot.