Okakuu 3/3

Okakuu-termistä enemmän Okakuu 1/3-postauksessa.

Kandiprosessi on kiireisten viikkojen lisäksi toinen iso syy siihen, miksi blogaaminen on jäänyt vähemmälle. Kirjoitan siis tällä hetkellä kandidaatin tutkielmaani ja se todella tarkoittaa paljon lukemis- ja kirjoitustunteja, jolloin kirjoitusenergiaa on vähemmän myös esimerkiksi blogitekstien kirjoittamiseen ja ylipäänsä koneen ääressä istumiseen. Tätä tekstiä kirjoittaessani istuin junassa ja sain pitkästä aikaa hyvän blogimoodin päälle. Fiilis muodostui paitsi matkamusasta, myös tietysti eväistä (!). Mulla oli messissä muun muassa itse tehtyä siemennäkkäriä (Kinuskikissan resepti) ja Punnari-namuja (kuorrutetut mantelit on mun tämän hetken lemppareita). Olennaisin blogistifiiliksen luoja oli tietysti mun bloggerhattu, joka mulla oli päässä.

Hattu.

Mutta missä kuluivatkaan okakuun kaksi viimeistä viikonloppua? No kuulkaa Etelä-Norjassa Nodottenin vuoristokylässä lunta veistämässä. Kyllä, kuulit oikein!

Olimme perioditauolla (="hiihtolomalla") käsityöilmaisukurssin puitteissa Norjassa (toiston välttämiseksi meinasin kirjoittaa vuonomaassa, mutta se lienee vähän turhan kulunut ilmaus :D). Vietimme viikon vuoristokylässä 17-henkisellä seurueellamme. Osan öistä nukuimme alhaalla kylässä opiskelija-asuntolassa, osan ylhällä vuorilla sporttikappelissa. Jep, sporttikappelissa. Kappelista löytyi sähköä ja juoksevaa vettä, mutta ei juurikaan muita mukavuuksia, kuten esimerkiksi Internet-yhteyttä. Mutta netittömyys oli kieltämättä erittäin positiivinen ja rentouttava asia. Puhelimen selaamisen asemesta pelasimme korttia, taittelimme origameja ja pidimme tietovisoja.

Snow is the limit -kurssilla teimme ryhmissä taideteokset lumesta. Suunnittelimme sisällä, tarvoimme hangessa veistoksemme luo, veistelimme, palasimme sisään, söimme, vaihdoimme kuivaa vaatetta, juorusimme, menimme takaisn ulos. And repeat. For a week.

Viikko oli kyllä ihana irtiotto arjesta. Oli tosi rentouttavaa ja natinnollista olla luonnossa ja tehdä jotain niinkin järjetöntä kuin veistää lunta. Reissusta sai myös perspektiiviä suomalaiseen luksuselämään. Eräs aamu heräsimme ja lähdimme aamupisulle vessaan - kunnes jouduimme toteamaan, että vessapolkumme oli yön aikana hautautunut lähes puolitoistametrisen kinoksen alle. Onneksi ei ollut kova hätä, sillä polun lapioimiseen kului pieni tovi :D.

Se tunne, kun polku vessaan on vihdoin lapioitu.

Alla lopullinen teoksemme. Lähdimme rakentamaan sitä ilmiölähtöisesti: pohdimme ryhmässämme, mikä meitä tällä hetkellä puhuttelee. Teoksemme kuvaa sitä, kunka elämä on toisinaan huterien portaiden kipuamista, toisinaan vaihdukasta ja helppoa liukumäen laskemista. Toisaalta on mahdollista valita erilaisia polkuja ja portaita ja joskus jonkun askeleen saattaa jopa hypätä yli. Kaatunut tiimalasi kertoo ajatusleikistä: voisiko ajan joskus pysäyttää, ottaa hengähdystauko ja jäädä tähän hetkeen, norjalaiseen vuoristokylään lapioimaan lunta?

Meidän veistotiimi.

Sellainen oli Emskin okakuu. Aikamoinen. Oi OKA on!

PS. Nämä lasit innoittivat reissuhästäkin #henkisestihavaijilla.

Okakuu 2/3

Edellisessä postauksessa enemmän mystisestä okakuu-termistä.

Okakuun toinen osa vei minut maailman parhaaseen kaupunkiin, Rovaniemelle. Mikä parasta, tällä kertaa mulla oli iso joukko opiskelukamuja mukana.

Helmikuussa Rovaniemellä järjestettiin SOOLin (Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto) Talvipäivät. Kymmeniä, ellei jopa satoja meemejäkin inspiroinut tapahtuma on Suomen suurin viikonlopun kestävä opiskelijatapahtuma. TP-viikonloppuun saapuu yli tuhat opeksi opiskelevaa ympäri maata. 

Meemi pöllitty Okablogista.

Ja tänä vuonna TPt järkättiin siis Joulupukin kotikaupungissa, todellisessa talvipäiväkaupungissa, Rovaniemen Palloseuran ja mun kotikaupungissa, ROLLOssa. On vaikea selittää asian hienoutta ihmiselle, joka ei opiskele (luokan)opettajaksi, kuinka suuri kunnia on omana opiskeluaikana päästä TP-rientoihin omaan kotikaupunkiin.

Tsekkaa huikea Hauki2.0 -hypevideo tästä!

Talvirieha järjestettiin tänä vuonna Valdemarin rannassa.

No mitkä ihmeen Talvipäivät, mitä se nyt meinaa kun ei kerro termin eka kertaa kuulevalle kuin vuodenajan. TP on tapahtuma, jossa on perjantaina ja lauantaina iltabileet ja lauantaina päivällä talvirieha, joka sisältää yleensä hankifutista, norsupalloa ja/tai silitysrautacurlingia. Tänä vuonna oli mahdollista uida avannossa, silittää poroa ja sirkustella. 

                                        

Rovaniemellä asuessani olen ollut kahteenkin otteeseen sirkuskoulussa. Talvipäivillä sain mahdollisuuden verestää vähän temppuilumuistoja! Tässä tietä kankaalla tehtävään temppuun nimeltä Perhonen.

Sirkus Taika-Aika on ehdottomasti place to be.

TP-viikonloppu vietetään haalareihin ja nopeisiin laseihin tms. rekvisiittaan pukeutuneena ja koulun lattialla huonosti nukkuneena. Talvipäiville ovat ominaisia myös huonot sisäpiirivitsit, kaverin 

hukkaaminen ja menomatkan päivädisko (tänä vuonna jorasimme Oulun Jumprussa). Monen talvipäiväviikonloput ovat toki melko kosteita, mutta itse viihdyn paremmin selvin päin.

OKA-pipa ja Kipinän huivi Oulussa.

Tänä vuonna olin myös TP-toimikunnassa järjestämässä tamperelaisten Lapin matkaa. Sain myös kunnian olla linja-automme bussiemäntä. Toivotin aamulla neljältä matkaseurueemme tervetulleiksi seuraavilla sanoilla:

Hyvät matkustajat,

minä olen bussiemäntänne Emma ja toivotan Teidät lämpimästi tervetulleiksi linja-automatkalle kohti Lapin pääkaupunkia, Rovaniemeä.

Saavumme kohteeseemme noin klo 17 paikallista aikaa. Teemme matkan aikana kaksi välipysähdystä. Pysähdymme Viitasaaren ABC:lla noin klo 7.30-8.30 ja Oulun keskustassa noin kello 12-15. Sää on määränpäässämme tällä hetkellä täydellisen talvinen, pakkasta on 4 Celsius-astetta. Viikonlopun aikana napapiirille on kuitenkin odotettavissa pientä sumuisuutta. Pyydämme Teitä matkustamaan mahdollisimman hiljaisesti ja rauhallisesti Viitasaarelle asti, jotta halukkaat matkustajat voivat nukkua. Mikäli sinulla on jotain kysyttävää, voit kääntyä linja-auton etuosassa istuvan Talvipäivä-henkilökunnan puoleen.

OKA ry ja Hauen Matkassa Productions toivottavat Sinulle erittäin turvallista ja viihtyisää matkaa.

Dear passengers,

this is your bussiemäntä Emma speaking. Welcome aboard.

Today we are travelling to the city of aurora borealis, Rovaniemi, Lapland. We will arrive at our destination around 5 pm. During our journey we will stop twice: first at Viitasaari ABC around 7.30 and at Oulu city centrum around the midday. The weather at our destination is just perfect, -4 Celsius degrees. The weekend at the arctic circle can a bit foggy, though. Please remain as silent as possible until we arrive at the Viitasaari ABC so that some of the passengers will be able to sleep. If You have any questions, please ask the Talvipäivä Staff, who are sitting at the front of the bus.

OKA ry and Hauen Matkassa Productions wish you a very safe and pleasant journey.

Tässä vielä omia talvipäivämuisteloitani ennen Rovaniemen matkaa. Tekstilaji tunnetaan paremmin nimellä #TPhypetys. Teksti julkaistiin paitsi OKA-blogissa, myös Lapikkaan (Lapin yliopiston luokanopettajien ainejärjestö) lehdessä Lerpakkeessa.

#TP2016 -tapahtuma oli paras TP-viikonloppu, jonka olen itse kokenut. 

Bussemäntä kiittää kaikkia matkustajia. I hope you had a pleasant journey.

Okakuu 1/3

Olenpas ollut laiska bloggaaja viime aikoina! Tai ehkä rehellisemmin kiireinen.

Yksi syy kiireeseen on ollut se, että olen tehnyt kaikkea mielenkiintoista ja hauskaa koulukavereiden kanssa. Nimesin helmi-maalsikuuni Okakuuksi ainejärjestömme OKA:n mukaan. (Älkää kysykö, mistä OKA tulee, kukaan ei tiedä. OKA on siis 96 vuotta vanha. Vahvoja veikkauksia nimestä ovat esimerkiksi OpettajanKoulutuksen Ainejärjestö tai oma suosikkini Opettajain Kasvatustieteellinen Ainejärjestö).

Eniveis, luokanopettajaksi opiskellessa tulee kokeiltua ja koettua kaikenlaista, mitä ei muuten tulisi tehtyä. Ja koska opiskelukaverit ovat niin mahtavia tyyppejä, ovat nämä kokemukset ja kokeilut lähes poikkeuksetta onnistuneita.

Okakuuni ensimmäinen viikonloppu kului opettajien kaukalopallon SM-kisoissa. Ikinä ennen ennen en ollut kaukalopalloa kokeillut ja pipolätkästäkin on melko vähän kokemusta. Mutta totesin, että nautin sekä luistelusta että pallopeleistä, joten kaukalopallo ei voi olla kovin kurja juttu.

"On meillä huivi, pipo ja henki!"

Olimme kisoissa Kipinän joukkueella. Kipinä on ainejärjestömme OKA:n alainen kulttuuri- ja liikuntakerho, joka lähettää ennakkoluulottomasti pelaavan joukkueensa edustamaan lähes lajia kukn lajia.  Itse olen ollut edustamassa Kipinää muun muassa pesäpallon, salibandyn että kaukalopallon opiskelijoiden tai opettajien SM-kisoissa. Ensi joulukuussa järjestämme Tampereella opiskelijoiden futsalin SM-kisat. Kipinän henkeä pitävät yllä punaiset peliasut, Kipinän huivi, kannatuslaulut ja yliopiston sähköpostilistalle ilmestyvät elämää suuremmat otteluraportit.

Kaukalopallokisojen tunnelmaa voit kurkata tästä videosta. Vaikkemme vielä menestyneet pelillisesti (voitimme kuitenkin yhden pelin!), laitoimme yllättävän hyvin kampoihin kokeneemmille kaukalopallojoukkueille. Ensi vuonna aiomme pelata vielä paremmin, ehkä jopa menestyä. Tämän vuoden reissussa ehkä kaikkein siisteintä mun mielestä oli pukea lätkävarusteet päälle.

Mimmiketjun tehot turnauksessa: 2+4.

Emmuli #22

~Pieni Kipinä sytyttää suuren tulen~