Seurapeli: Juhlakaaos

Eilen kimppakämpässämme Peräkammarissa vietettiin yhden rakkaan ystävämme läksiäisiä. Luokanopettajaluonteellemme uskollisesti päätimme kehitellä juhliin viihdyttävän seurapelin.

Juhlakaaos [the panic at the party] on muunnelma riparileikki Kaaoksesta. Etukäteisvalmisteluihin saa vierähtämään tunnin tai kaksi ja itse leikki kestää n. 15 minuuttia, hieman tehtävistä ja tuurista riippuen. Vakuutan, että kaikki vaiva on pelin arvoista.

Kaaos sopii erityisesti juhliin, joissa leikkijöitä yli 15 henkeä. 9 hengelläkin saattaa jo päästä käsiksi pelin todelliseen luonteeseen.

Så här organiserar man the one and only JUHLAKAAOS.

Alkuvalmistelut. Tarvitset yhtä monta noppaa, kynää, pelinappulaa ja pelilautaa kuin pelissä on joukkueita. Pelilaudassa tulee olla 100 ruutua, jotka on numeroitu yhdestä sataan. Tyhjiä aanelosia tarvitaan myös.

Kategorioillamme oli värikoodit.

Pelivalmisteluiden olennaisin osa on tehtävien keksiminen. Kyllä, tehtäviä ja kysymyksiä tulee kehitellä se 100. Meidän pelissämme oli 5 katgeoriaa (Aikku =maailmalle matkustava ystävämme, Peräkammari, Norja=matkakohde, Seurakunta sekä Random), joissa jokaisessa oli 20 tehtävää tai kysymystä. Kategoriat kannattaa toki pohtia aina juhlijoiden ja juhlan teeman mukaisiksi.

Esimerkkitehtäviä:

Aikku:
-Mikä on Aikun koiran nimi? (v: Rilla)
-Kerro, mihin asiaan pyytäisit Aikulta apua.
-Mainitse 3 ruokaa, jotka aiheuttavat Aikulle mahakipua.
-Kastele Aikku.

Peräkammari:
-Kuka kastelee yleensä Peräkammarin kukat? (v: ei kukaan)
-Vaihtakaa jääkaappi-Jeesuksen vaatteet.
-Lainatkaa peräkammarilaisten aurinkolaseja ja esittäkää agentteja.
-Esittäkää kuvaelma Peräkammarin sunnuntai-illasta.

Norja:
-Kuka on Norjan kuningaspari? (v: Harald V & kuningatar Sonja)
-Kertokaa vitsi suomalaisesta, ruotsalaisesta ja norjalaisesta.
-Kertokaa Norjan vaaroista.
-Tehkää Norjalle matkailumainos.

Seurakunta:
-Miten jatkuu jae "Hän antaa enkeleilleen käskyn..."? (v: "...varjella sinua, missä ikinä kuljet." Ps. 91:11)
-Mistä tietää, että Jumala on olemassa?
-Mikä on WUP-iltojen* kulunein biisi?
-Esittäkää jokin virsi niin, että yksi teistä toimii kuoronjohtajana.

*Tampereen helluntaiseurakunnan nuortenilta lauantaisin

Random:
-Mikä on Jari Sillanpään lempinimi? (v: Siltsu)
-Luetelkaa Aleksis Kiven 7 veljeksen nimet. (v: Lauri, Simeoni, Juhani, Tuomas, Aapo, Timo ja Eero)
-Keksikää 10 sanaa kirjaimista V, A, L, I ja O.
-Lakatkaa jonkun ryhmäläisen kynnet.

Kysymykset ja tehtävät tulee kirjoittaa post it-lapuille, jotka voi lopulta kiinnittää esimerkiksi seinälle tai pöydälle. Tehtävänumerot voi halutessaan värikoodata kategorioiden mukaan.


Pelin kulku:

1. Vieraat jaetaan 3-6 hengen joukkueisiin. Kiihkeän pelifiiliksen ja todellisen kaaoksen takaamiseksi joukkueita on hyvä olla vähintään kolme.

2. Tiimit asettuvat omaan baseensa, esimerkiksi omaan pöytään, nurkkaan tai huoneeseen. Base on paikka, jossa joukkueen pelilauta, noppa, kynä ja muistiinpanovälineet asuvat pelin ajan.

3. Kun peli alkaa, joukkueet heittävät basessaan noppaa. Heidän tehtävänsä numero on silmäluvun osoittama luku (esim. 4). Seuraavalla kierroksella nopan silmäluku lisätään edellisen tehtävän numeroon (esim. 4 + 3 =7), jolloin saadaan selville seuraavan tehtävän numero.

4. Kun tehtävänumero on selvillä, joku joukkueesta ryntää yhteiselle tehtäväpöydälle/seinälle ja käy lukemassa numeron osoittaman tehtävän. Sitten hän juoksee takasin joukkueensa beissiin kertomaan tehtävän myös muille. Tehtävälappua ei saa ottaa mukaan, sillä jollain toisella joukkueella saattaa olla pian edessö sama tehtävä.

5. Jokaisen tehtävän tai kysymyksen kohdalla joukkueet käyvät tarkistuttamassa tehtävänsä tuomareilla. Oikean vastauksen tai hyväksytyn suorituksen jälkeen he saavat palata omalle baselle ja heittää noppaa uudestaan. Väärästä vastauksesta tai hylätystä suorituksesta tulee sen sijaan liikkua kaksi askelta taaksepäin (esim. 7-2=5).

6. Voittajajoukkue on se, joka ylittää ensimmäisenä luvun 100 ja suorittaa viimeisen tehtävän. Peli on siis sekä nopeus- että taitavuusskaba. Meidän juhlissamme palkintona oli Norjan vuoristoihin viittaava himoittu Toblerone-patukka, joka todella sai osallistujien tunteet pintaan. Sekä hyvässä ja pahassa.


Kaaos on tunnelmaa nostattava, yhteishenkeä kasvattava, elämääkin suurempi kokemus. Peliä voi pelata paitsi juhlissa, myös leireillä ja vaikka koulussa. Kannattaa kokeilla. Sekä tuomareilla että pelaajilla tulee taatusti olemaan the best time ever.


Kysymyksiä ja kommentteja saa jättää postauksen alle :). Hauskoja pelihetkiä!

Pyöräretki Ahvenanmaalle

Elokuun alussa matkustimme opiskelukaveri-exkämppis-girlcrush-ystäväni Aino-Inkerin kanssa Ahvenanmaalle pariksi päiväksi. Matka oli IHANA. Tässä siitä reportaasia kuvien ja kuvatekstien muodossa.

                                                           MÅNDAG

Laivamatka Turusta Maarianhaminaan alkoi aikaisin, mutta innostuksemme ei jättänytt tilaa väsymykselle.

Illuusio siitä, että Ahvenanmaalla paistaa aina aurinko, vain vahvistui maihin noustessamme. Aah, tätä vapautta ja söpöyttä, me hehkutettiin.

Itäsataman RO-NO-rentistä vuokrasimme pyörät. Saimme hyvää palvelua, kuten kaikkialla Ahvenanmaalla. Vuorokausi 3-vaihteisella pyörällä maksoi reilu parikymppiä.

Näin fiiliksissä mie olin, ku saatiin pyörät alle. Oujee!

Saimme heti huomata, että pyöräily saarella on tehty tosi helpoksi. Kartat ja ohjeet ovat selkeitä ja helposti saatavilla ja autoilijat ohittavat pyöräilijät rauhallisesti kohteliaan kaukaa.

Ensimmäisenä suuntasimme Jomalan kirkkoon, joka valitettavasti oli kiinni. Ehkä joku päivä pääsemme kurkkaamaan myös kauniin kivikirkon sisustusta.

Yksi parhaista asioista itse pyöräilyssä oli katsella aitoa ahvenanmaalaista maaseutua. Talot olivat suloisia ja kylät idyllisen rauhallisia. Näihin postilaatikoihin oli maalattu omistajiensa talojen kuvat.

Paluumatkalla hotellille päätimme poiketa ex tempore-karttavilkaisulla niemenkärki Nabbeniin. Matkalla pysähdyimme tervehtimään lammasystäviämme. Ta de lugnt, ne sanoivat meille. Tai ainakin viestivät. 

En liiottele yhtään, kun sanon, että Nabben oli lähes taianomainen kokemus. Ajantaju katosi, kun hengittelimme meri-ilmaa, katselimme purjehtijoita ja annoimme tuulen laittaa kypäräkampauksemme uusiksi. Ja otimme uudet Facebook-prolfiilikuvat. Naturligtvis ?!

TISDAG

Matkamaisemat semmonen semi ok +.

Seuraavana aamuna poljimme 23 km Kastelholman linnaan. Lähinnä vankilana toiminut linnake ei tarjoa puku- tai sisustusloistoa, mutta perspektiiviä elämään ja nyky-Suomen olosuhteisiin kyllä.

Linnan ikkunasta katselin Ålands Golfklubbenia. Joskus olisi mahtavaa matkustaa Ahvenanmaalle bägi selässä.

Yhdessä linnan siivessä oli meneillään taidenäyttely, jossa oli rinnakkain esillä moottoripyörävalokuvia ja keskiaikaiseen tyyliin maalattuja valtavia tauluja. Kontrasti oli kieltämättä mielenkiintoinen.

Lisää kuvateksti

MYÖNNETÄÄN, takaisin Maarianhaminaan tulktiinkin sitten bussilla. Ja se jos joku oli kallista puuhaa. En sinänsä suosittele :D...

Iltapäivällä seurueeseemme liittyi myös nyckelpiga, joka viihtyi seurassamme koko lounaan ajan.

Iltapäivällä vietimme hauskan hetken kaupunginkirjaston pihalla. Sinisestä kaapista sai ottaa tai sinne sai jättää kirjan. Kahdeksi tunniksi sai myös parkkeerata lukemaan.

Kirjastofanina viihdyin myös Maarianhaminen kirjastossa, jonka arkkitehtuuri oli mielestäni valoisaa, leikkisää ja tyylikästä.

Kirjallisuushistoriaa, jännää! Tämän seinän eteen oli pakko pysähtyä hetkeksi.

Tiistaina vietimme ihanan tyttöjen illan ravintola Indigossa. Joimme talon valkoviiniä ja söimme vaniljajäätelöannokset. Det var perfekt. Kuvassa seuralaiseni kirjoittelee postikortteja mantereelle.

ONSDAG

Saammeko esitellä... Bagarstugan - maailman ihanin kahvila! Siis OIKEASTI maailman suloisin ja kaikin puolin täydellisin. Sisustus, tunnelma, palvelu... Ruoka oli kaunista, monipuolista, herkullista ja ruokaisaa. Eikä mitään mahdotoman hintaista. Erityisruokavaliotkin oli huomioitu niin hyvin, että jopa tällaiselle laktoosittomalle, gluteenittomalle ja lihattomalle iski kassalla valinnanvaikeus.

Tähän oli hyvä päättää ihana tyttöjen reissu. Tack för dej, Åland, och speciellt för dej, min kära Vaimo-Rinkeli. Jag saknar dig redan nu. <3

...ja niin päättyi matka uuteen maailmaan. #vainpocahontasjutut

Kolumni: Tänään olen kipeä

Jos ei näillä parane niin ei millään.

Tiedätkö sen tunteen, kun kuumetta on 37,5 astetta, ja nenä vuotaa vain ihan pikkuisen? Kun olo on kovin nuutunut, muttei varsinaisesti sairas?

Töihin tai kouluun ei voi mennä tartuttamaan muita. Pitää jäädä kotisohvalle, juoda teetä muumimukista, laittaa tilanteesta kuva Snapchat:iin ja odottaa vastaukseksi tsemppiviestejä kavereilta. Pukukoodina on pelkkä pyjama, ja muutaman päivän ajan tärkein rutiini on englantilaisesta pikkukylästä kertovan televisiosarjan katsominen.

Olin heinäkuussa tällä tavoin vähän kipeä. Voivottelin surkeuttani ja julistin itselleni, että tänään olen sairas. ”Kurjuuttani” ei kestänyt kuin yhden päivän, mutta se riitti. En tiedä, vaatiko lepohetkeä enemmän mieli vai keho, mutta jo seuraavana päivänä koin itseni terveeksi.

Miksi vain vähän kipeänä oleminen on niin voimauttavaa? Onko tunne vain muisto lapsuudesta ja siitä ajasta, kun kuumeviikko toi jännittävän poikkeuksen tavalliseen arkeen? Tuolloin äiti kantoi sairasvuoteen vierelle herkkuja ja limonadia kaupasta. Päivät sai katsoa elokuvia ja nauttia koko perheen huomion keskipisteenä olemisesta.

Ehkä vähän kipeänä oleminen on mukavaa siksi, että silloin saa vihdoin luvan pysähtyä. Nykyään vapaa-aikaakin on valitettavan helppo suorittaa. Töiltä ja opiskelulta jäänyt luppoaika tulee käyttää tehokkaasti johonkin jännittävään ja julkaisukelpoiseen. Vasta korkea ruumiinlämpö antaa luvan olla itselleen todella armollinen. Kipeänä saa kysyä itseltään, mistä tulisi oikeasti parempi mieli. Onko yhteiskuntamme ja kulttuurimme tosiaan niin suorituskeskeinen, että tarvitsemme sairaspäiviä siihen, että saamme oikeasti kuunnella itseämme?

Töitä on tärkeä tehdä ja koulussa kannattaa käydä. Uskon, että juuri ne, merkitykselliset ja säännölliset arjen tapahtumat, pitävät meidät lopulta terveinä ja järjissämme. Mutta olisiko Suomeen mahdollista rakentaa sellaista arjen kulttuuria, jossa ei väsyisi? Arkea, jossa ei tarvitsisi odottaa viikonloppua tai kuumepöpöä? Haaveilen maailmasta, jossa ei tarvitse selitellä, miksi ottaa rennosti. Siinä maailmassa saa tehdä jotain täysin hyödytöntä ihan vain siksi, että siitä tulee hyvä mieli.

Kirjoittaja on 23-vuotias elämäntapafilosofi, joka rentoutuu golfkentällä ja jäätelökipon ääressä.

Tämä kolumni julkaistaan 19.8. Lapin Kansan nuortenliite Vasassa, jonne säännöllisen epäsäännöllisesti kirjoittelen.

Sadepäivän nostalgiaa: laspuuden kirjoja

Olemme viime aikoina pohtineet pikkusiskoni kanssa siitä, miten ihanaa on, että on sisko. Tai ainakin joku, jonka kanssa voi jakaa muistot lapsena kuunnelluista lauluista, katsotuista tv-ohjelmista ja luetuista kirjoista.

Eilen sunnuntaipäivänä ukkosti ja päätin kurkata kirjahyllyyn etsimään lapsuuden satuaarteita. Ja voi, kuinka niitä löytyikään! Uskomatonta, miten jopa kirjan kannen näkeminen voi saada aikaan niin voimakasta kauhua, ahdistusta, empatiaa ja jännitystä -  tai kuinka ensimmäisen sivun kääntäessään vajoaa heti lapsen haaveisiin ja mielikuvitusmaailmaan, tai alkaa naurattaa. Valitsin kirjoista kymmenen sellaista, jotka herättävät minussa kaikista vahvmmat tunnereaktiot.

#1 Kuka lohduttaisi Nyytiä? / Tove Jansson

"Jos tahdot, lukijani, heitä lohduttaa 

kirjoita Nyytin puolesta, niin Tuittu kirjeen saa."

Muistan, kuinka lapsena nämä alkuperäiset muumitarinat olivat niitä "hassuja aikuisten muumijuttuja". Silti niissä oli jo silloin jotain lumoavaa, jotain, mitä tv-sarja kyennyt viestittämään. Upeita kuvituksia ja riipaisevan kauniisti suomennettuja (Kirsi Kunnas) runosäkeitä on vaikea olla ihastelematta.

#2 Pikku-Akun syntymäpäivä / Disneyn satulukemisto

Luulen, että tässä kirjasta yksi hauskimmista asioista oli se, että tutut ankkahahmot kuvattiin lapsen ikäisinä. Se tarjosi lapsilukijalle samaistumispinnan, jonka avulla myös opettavainen tarina vetosi vahvasti.

#3 PingviiniTukimo / Janet Perlman

Jos joku kirja alkaa välittömästi ahdistaa niin tämä! En tiedä onko se tarina, kuvitus vai mikä, mutta onnellinen loppu on jotenkin jäänyt kaiken ahdistavan varjoon.

#4 Minä luen itse

Onhan sen täytynyt olla mahtavaa, kun voi lukea kirjan ihan itse! Sympaattiset kuvat ja tarinat nostavat pintaan lähinnä kepeitä kesämuistoja.

Opettajatulevaisuuteni... mato pöydällä :D.

#5 Pikku Kanin Värikirja

"Pikku Kani tahtoi selvittää purkkien salaisuuden, jotta se pääsisi rehvastelemaan toisille eläimille tiedollaan. Mutta se ei aavistanut, minkälaiseen kiipeliin se vielä joutuisi rehvastelunhalunsa tähden."

Tämän kirjan sadusta en muista juuri mitään. Kuvat ovat sen sijaan jääneet erittäin vahvasti mieleen.

#6 Eläinsatuja lapsille

"Kun kaikki kottaraiset olivat lentäneet pois, Linnunpoika lähti kaninkolosta, sillä se ei voinut jäädä sinne yksin."

Tässä kirjassa ylivoimaisesti parasta oli satu linnusta. Tarina itsessäänkin oli positiivisen jännittävä ja mukaansatempaava, mutta erityisen siitä teki se, että lukija sai vaikuttaa tapahtumien kulkuun valitsemalla jokaisella aukeamalla muutamasta vaihtoehdosta, miten tarina kulloinkin jatkuu. Tarviiko edes sanoa, että se vaan oli lapsena p a r a s t a.

#7 Josefiina, kiltti pikkunoita - hullunkurisia taikoja

Tässä kirjassa hienoita oli ehdottomasti se, että sen päähenkilö kantoi minun toista nimeäni. Suomalaiseen muotoon Josefiina-nimestä törmää niin harvoin, että sen löytäminen kirjan kannesta oli suuri hetki päiväkoti-ikäiselle Emma Josefiinalle.

#8 Kadonneet alushameet / Pekka Vuori

"Ottakaa hameenne! Ei tästä kunnon varjoa tule, maisteri Jormalainen huutaa ja putoaa nurinniskoin ruohomättäälle."

Kadonneet alushameet kertoo Kukasta ja Tupsusta, jotka lähtevät etsimään 2-metrisen isoäitinsä pyykkinarulta lentäneitä alushameita maailmalta.Suomalainen satu ruokkii lapsen mielikuvitusta suloisella ja hauskalla tavalla. Tämän luen vielä joskus omille lapsilleni iltasaduksi.

#9 Barbie-kirjat

Wääks! Siis nää oli niiiin parhaitaaa!!

En tiedä mistä aloittaisin. Itse hauskoista tarinoista, takakannen henkilökuvista vai loppuaukeaman sisältökysymyksistä?

Loistava luetun ymmärtämisen harjoitus, pohtii Emma-ope nyt.

Kirjasrajan selkämyksistä muodostuu kokonainen kuva... gotta catch 'em all!

Ken - Barbien "hyvä ystävä" :D

Aloin tässä tiedostavana feministinä pohtia Barbie-kirjojen sukupuolirooleja. Toisin kuin äkkiseltään voisi luulla, ei tilanne ole niin paha, mitä voisi kuvitella. Barbie on pitkä, laiha blondi, joo, mutta ulkonäköä ei lopulta korosteta kirjan teksteissä. Sen sijaan Barbieta kuvataan valppaaksi, reippaaksi ja nokkelaksi seikkalijaksi, joka ratkoo arvoituksia ja ongelmatilanteita yhdessä siskonsa Skipperin ja "hyvän ystävänsä" Kenin kanssa. Jos ihan rehellisiä ollaan, Ken on se, joka jää kirjoissa vahvojen naisten varjoon.

Barbie johtaa salapoliisikolmikon pelottavaan kellariin - ei suinkaan Ken.

#10 Eläinystävämme / Lasten kultainen kirjasto

"Kasi sekoitti punaista ja valkoista väriä toisiinsa - ja mitä siitä tuli? Ei siitä vihreää tullut
vaan vaaleanpunaista. 

Vaaleanpunaista kuin possu 

kuin varpaat 

ja ruusut tuoksuvaiset ja nenät pikkaraiset."

Tämä satukokoelma sisältää kaksi tarinaa ylitse muiden, Toinen satu kertoo kahdesta maalarikissasta, Kasista ja Masista, ja toinen Sakari Sarvikuonosta, jonka vihaongelmien syyksi selviää sen huono näkö. Awws!

PS. Tästä listasta puuttuu yksi kaikista rakkaimmista: Pieni norsutyttö Elli. Kirja ei ole Rovaniemen kodin hyllyssä, koska olen kuljettanut sen Tampereelle, Viime talven opetusharjoittelussa luin sitä ykkösluokkalaisille, jotka hekin rakastuivat tarinoihin välittömästi.