"Veljeni, kovin monien teistä ei pidä ryhtyä opettajiksi." Jaak. 3:1

lauantai 27. elokuuta 2016

Pyöräretki Ahvenanmaalle




Elokuun alussa matkustimme opiskelukaveri-exkämppis-girlcrush-ystäväni Aino-Inkerin kanssa Ahvenanmaalle pariksi päiväksi. Matka oli IHANA. Tässä siitä reportaasia kuvien ja kuvatekstien muodossa.

                                                           MÅNDAG


Laivamatka Turusta Maarianhaminaan alkoi aikaisin, mutta innostuksemme ei jättänytt tilaa väsymykselle.
Illuusio siitä, että Ahvenanmaalla paistaa aina aurinko, vain vahvistui maihin noustessamme. Aah, tätä vapautta ja söpöyttä, me hehkutettiin.
Itäsataman RO-NO-rentistä vuokrasimme pyörät. Saimme hyvää palvelua, kuten kaikkialla Ahvenanmaalla. Vuorokausi 3-vaihteisella pyörällä maksoi reilu parikymppiä.

Näin fiiliksissä mie olin, ku saatiin pyörät alle. Oujee!

Saimme heti huomata, että pyöräily saarella on tehty tosi helpoksi. Kartat ja ohjeet ovat selkeitä ja helposti saatavilla ja autoilijat ohittavat pyöräilijät rauhallisesti kohteliaan kaukaa.

Ensimmäisenä suuntasimme Jomalan kirkkoon, joka valitettavasti oli kiinni. Ehkä joku päivä pääsemme kurkkaamaan myös kauniin kivikirkon sisustusta.



Yksi parhaista asioista itse pyöräilyssä oli katsella aitoa ahvenanmaalaista maaseutua. Talot olivat suloisia ja kylät idyllisen rauhallisia. Näihin postilaatikoihin oli maalattu omistajiensa talojen kuvat.
Paluumatkalla hotellille päätimme poiketa ex tempore-karttavilkaisulla niemenkärki Nabbeniin. Matkalla pysähdyimme tervehtimään lammasystäviämme. Ta de lugnt, ne sanoivat meille. Tai ainakin viestivät. 












En liiottele yhtään, kun sanon, että Nabben oli lähes taianomainen kokemus. Ajantaju katosi, kun hengittelimme meri-ilmaa, katselimme purjehtijoita ja annoimme tuulen laittaa kypäräkampauksemme uusiksi. Ja otimme uudet Facebook-prolfiilikuvat. Naturligtvis ?!

TISDAG


Matkamaisemat semmonen semi ok +.

Seuraavana aamuna poljimme 23 km Kastelholman linnaan. Lähinnä vankilana toiminut linnake ei tarjoa puku- tai sisustusloistoa, mutta perspektiiviä elämään ja nyky-Suomen olosuhteisiin kyllä.

Linnan ikkunasta katselin Ålands Golfklubbenia. Joskus olisi mahtavaa matkustaa Ahvenanmaalle bägi selässä.

Yhdessä linnan siivessä oli meneillään taidenäyttely, jossa oli rinnakkain esillä moottoripyörävalokuvia ja keskiaikaiseen tyyliin maalattuja valtavia tauluja. Kontrasti oli kieltämättä mielenkiintoinen.
Lisää kuvateksti


MYÖNNETÄÄN, takaisin Maarianhaminaan tulktiinkin sitten bussilla. Ja se jos joku oli kallista puuhaa. En sinänsä suosittele :D...



Iltapäivällä seurueeseemme liittyi myös nyckelpiga, joka viihtyi seurassamme koko lounaan ajan.



Iltapäivällä vietimme hauskan hetken kaupunginkirjaston pihalla. Sinisestä kaapista sai ottaa tai sinne sai jättää kirjan. Kahdeksi tunniksi sai myös parkkeerata lukemaan.

Kirjastofanina viihdyin myös Maarianhaminen kirjastossa, jonka arkkitehtuuri oli mielestäni valoisaa, leikkisää ja tyylikästä.

Kirjallisuushistoriaa, jännää! Tämän seinän eteen oli pakko pysähtyä hetkeksi.

Tiistaina vietimme ihanan tyttöjen illan ravintola Indigossa. Joimme talon valkoviiniä ja söimme vaniljajäätelöannokset. Det var perfekt. Kuvassa seuralaiseni kirjoittelee postikortteja mantereelle.

ONSDAG


Saammeko esitellä... Bagarstugan - maailman ihanin kahvila! Siis OIKEASTI maailman suloisin ja kaikin puolin täydellisin. Sisustus, tunnelma, palvelu... Ruoka oli kaunista, monipuolista, herkullista ja ruokaisaa. Eikä mitään mahdotoman hintaista. Erityisruokavaliotkin oli huomioitu niin hyvin, että jopa tällaiselle laktoosittomalle, gluteenittomalle ja lihattomalle iski kassalla valinnanvaikeus.





Tähän oli hyvä päättää ihana tyttöjen reissu. Tack för dej, Åland, och speciellt för dej, min kära Vaimo-Rinkeli. Jag saknar dig redan nu. <3

...ja niin päättyi matka uuteen maailmaan. #vainpocahontasjutut

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti