Kolumni: Tänään olen kipeä

Jos ei näillä parane niin ei millään.

Tiedätkö sen tunteen, kun kuumetta on 37,5 astetta, ja nenä vuotaa vain ihan pikkuisen? Kun olo on kovin nuutunut, muttei varsinaisesti sairas?

Töihin tai kouluun ei voi mennä tartuttamaan muita. Pitää jäädä kotisohvalle, juoda teetä muumimukista, laittaa tilanteesta kuva Snapchat:iin ja odottaa vastaukseksi tsemppiviestejä kavereilta. Pukukoodina on pelkkä pyjama, ja muutaman päivän ajan tärkein rutiini on englantilaisesta pikkukylästä kertovan televisiosarjan katsominen.

Olin heinäkuussa tällä tavoin vähän kipeä. Voivottelin surkeuttani ja julistin itselleni, että tänään olen sairas. ”Kurjuuttani” ei kestänyt kuin yhden päivän, mutta se riitti. En tiedä, vaatiko lepohetkeä enemmän mieli vai keho, mutta jo seuraavana päivänä koin itseni terveeksi.

Miksi vain vähän kipeänä oleminen on niin voimauttavaa? Onko tunne vain muisto lapsuudesta ja siitä ajasta, kun kuumeviikko toi jännittävän poikkeuksen tavalliseen arkeen? Tuolloin äiti kantoi sairasvuoteen vierelle herkkuja ja limonadia kaupasta. Päivät sai katsoa elokuvia ja nauttia koko perheen huomion keskipisteenä olemisesta.

Ehkä vähän kipeänä oleminen on mukavaa siksi, että silloin saa vihdoin luvan pysähtyä. Nykyään vapaa-aikaakin on valitettavan helppo suorittaa. Töiltä ja opiskelulta jäänyt luppoaika tulee käyttää tehokkaasti johonkin jännittävään ja julkaisukelpoiseen. Vasta korkea ruumiinlämpö antaa luvan olla itselleen todella armollinen. Kipeänä saa kysyä itseltään, mistä tulisi oikeasti parempi mieli. Onko yhteiskuntamme ja kulttuurimme tosiaan niin suorituskeskeinen, että tarvitsemme sairaspäiviä siihen, että saamme oikeasti kuunnella itseämme?

Töitä on tärkeä tehdä ja koulussa kannattaa käydä. Uskon, että juuri ne, merkitykselliset ja säännölliset arjen tapahtumat, pitävät meidät lopulta terveinä ja järjissämme. Mutta olisiko Suomeen mahdollista rakentaa sellaista arjen kulttuuria, jossa ei väsyisi? Arkea, jossa ei tarvitsisi odottaa viikonloppua tai kuumepöpöä? Haaveilen maailmasta, jossa ei tarvitse selitellä, miksi ottaa rennosti. Siinä maailmassa saa tehdä jotain täysin hyödytöntä ihan vain siksi, että siitä tulee hyvä mieli.

Kirjoittaja on 23-vuotias elämäntapafilosofi, joka rentoutuu golfkentällä ja jäätelökipon ääressä.

Tämä kolumni julkaistaan 19.8. Lapin Kansan nuortenliite Vasassa, jonne säännöllisen epäsäännöllisesti kirjoittelen.