Kolumni: Pidä pääsi!

Tämä kolumni on julkaistu Lapin Kansan nuortenliite Vasassa 29.9.2017.  

Näin ylpeä mie oon mun kypärästä. ↑↑😊

Pidä pääsi

”Eiks oo noloo käyttää pyöräilykypärää”, kysyy Karri Koira asusteen mukaan nimetyssä biisissä. Iskurepliikki on varsin epäonnistunut, sillä sen vastaanottaja lähtee saman tien ”himaan polkemaan” – kypärä päässään. Samaa suosittelen myös sinulle. Silläkin uhalla, että tämän kolumnin myötä leimaudun enemmän tai vähemmän täti-ihmiseksi.

Kahdeksan vuotta sitten ajoin pyörällä auton alle. Tuolloin minulla ei ollut kypärää. Onnettomuudessa vasen etusormeni murskaantui ja sen kokoon kursiminen oli leikanneen kirurgin mukaan ”värkkäyksen riemuvoitto”. Leikkausarpi on edelleen komea, eikä sormi toimi vieläkään oikean käden kollegansa veroisesti.

Vaiva on kuitenkin mitätön siihen nähden, mitä olisi voinut tapahtua, jos olisin lyönyt pääni asfalttiin tai liikennemerkkiin. Mahdollisia seurauksia en halua edes ajatella. Kuten ehkä jo arvasit, nykyään käytän pyöräillessäni kypärää.

Toukokuussa julkaistun Liikenneturvan selvityksen mukaan vuosina 2013-2015 pyöräilykypärä olisi pelastanut 28 suomalaista. Myös tilastot vuosilta 1990-2013 osoittavat, että pyöräilykypärän lisääntynyt käyttö ja pyöräilijöiden vähentyneet liikennekuolemat ovat selvästi yhteydessä toisiinsa.

Suomessa kypärää käytetään kansainvälisesti verrattain paljon. Noin 40 prosenttia suomalaisista pyöräilijöistä on suojannut päänsä. Tilastot siis puhuvat puolestaan, eikä juuri kukaan kyseenalaista kypärän hyödyllisyyttä. Miksi silti alle puolet pyöräilijöistä käyttää kypärää?

Asiasta kysyessäni suurin osa ystävistäni vetoaa siihen, että kypärä on tyylitön ja hiukset menevät sen alla huonosti. Toisaalta moni kokee kypärän kantamisen hankalaksi ja vaivalloiseksi. Aina en itsekään jaksaisi raahata kypärää mukana. Onnekseni minulla on kädessä arpi, joka muistuttaa siitä, etteivät lättänät hiukset tai pieni lisäpaino ole lopulta kovin paha asia.

Pyöräilykypärästä on myös muodostunut jonkinlainen symboli vanhemmista irtautumiselle. Moni nuori kokee, että hänellä on alakouluiän jälkeen vapaus olla käyttämättä kypärää. Sosiaalinen paine kypärättömälle päälle on erityisesti yläkouluiässä suuri. Silti haavemaailmassani kypärän jättäminen kotiin on paljon sen käyttämistä nolompaa.

Kirjoittaja on opettajaopiskelija, joka tuunasi edellisen kypäränsä spraymaalilla ja kulkusilla.

Ainii ja se Karri Koiran biisi! ← käy ihmeessä fiilisteleen.