Surullinen juhlapyhäisä

Jumala ei halua olla viikonloppuisä.

Suomessa on kovin paljon kristittyjä, jotka tapaavat isäänsä vain jouluna ja satunnaisina merkkipäivinä. Isä on varmasti tosi iloinen, että saa jakaa nuo hetket lastensa kanssa. Mutta voin vaan kuvitella, miten hän on samaan aikaan äärettömän surullinen siitä, että saa omat lapsensa lähelleen niin harvoin. Mikä valtava ikävä.

Onhan tää ihmeellinen juttu. Niin ihmeellinen, että mie ainaki mietin joka päivä, että onkohan tässä yhtään mitään järkeä. Ja silti päädyn joka päivä siihen, että kyllä tää vaan taitaa olla totta.

Ihmeellinen juttu on siis se, että maailmankaikkeuden luoja, Isä Jumala, haluaa olla läsnä mun elämässä. Ja sun! Myös muulloin, kuin juhlapyhinä. Uskallan jopa väittää, että juhlan sijaan Isä haluais olla Isä lapsilleen erityisesti arjessa: aamupalapöydässä, koulussa ja työpaikalla. ltalenkillä ja elokuvissa, sienimetsällä ja kuumeisen vieressä sohvalla.

Henkilökohtainen suhde Jumalaan on uskonelämän ytimessä. Isä haluaa olla elämässäsi, mutta ei tule väkisin. Hänen täytyy antaa tulla, avata ovi ja kutsua sisään. Elämä saattaa muuttua, mutta se riski kannattaa ottaa: kristinuskon Jumala on sellainen Isä, joka haluaa lapsilleen vain ja ainoastaan ja aina ja pelkästään hyvää.

Yhtälailla uskonelämälle on tärkeää jakaa sitä muiden kristittyjen kanssa. Pitäähän perheen kanssa viettää aikaa! Pekka Simojoki totesi joskus viisaasti, että ’meillä on Suomessa väärä mielikuva siitä, että uskoa tulisi harjoittaa yksin.’ Hänen mukaansa usko on nimenomaan yhteinen asia. Olen samaa mieltä. Kuin siistiä on tajuta, että kaikki nää huiput tyypit täällä maailmassa on itseasiassa mun siskoja ja veljiä.

PS. Jos sulla on huonoja kokemuksia maallisesta isäsuhteesta, voi olla parempi, että ajattelet Jumalan enemmän äitinä. Jumala on niin valtava, kaikkea meijän ymmärrystä ylempi, että häntä eivät sukupuoliroolit rajoita. Tukholmassa Santa Klaran messussa kuulin myös kerran puhuttavan kaikkien kristittyjen yhteisestä isoveljestä, Jeesuksesta. Sekin on mun mielestä aika kaunis ja suloinen ajatus. Jumalan sukupuolirooleilla on leikitellyt myös todella katsomisen arvoinen leffa The Shack. Suosittelen!

Tää roomalaiskirjeen kohta on huikee: abba on hellittelynimi, ikään kuin isi tai iskä. Miettikää !?!! Vitsi mitä rakkausjuttuja <3<33 ↓

Te ette ole saaneet orjuuden henkeä, joka saattaisi teidät jälleen pelon valtaan. Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme: ”Abba, Isä!" Room. 8:15