No piti, tavallaan. Ja saattaa vaikka tullakin. Luokan- ja ruotsinopeksi mie oon tässä viime vuodet opiskellu. Mutta ei mulle oo ikinä ollu täysin varmaa, että tuun niitä töitä tekemään.
Missä mun pitää olla, oonko varmasti oikeessa paikassa?
Nyt oon kuitenki toteuttanut yhden haaveen ja alkanut opiskella teologiaa. Mietin sitä vakavissani jo lukiossa. Ja elokuussa astuin vihdoin Porthanian (yks HY:n rakennuksista) ovista sisään muussakin kuin pääsykoemielessä. Tänä syksynä siis lopettelen opintoja Tampereella ja aloittelen Helsingissä. Ja oon niin innoissani! Tuntuu siltä, että oon just oikeessa paikassa just oikeeseen aikaan.
Kannattaako mennä tosi ajoissa, vai onko parempi tulla viime tipassa?
Ihan uuden asian aloittaminen tekee tosi hyvää, mutta on myös valtavan jännittävää. Vaikka oon jo iso tyttö ja tiiän että kaikesta selviää, niin kyllä mulla ainakin ihan pelottaa ensimmäiset koulupäivät. Tekis vaan mieli jäädä kotiin, ettei tarttis pyöritellä kaikkia niitä epävarmuuskysymyksiä mielessään.
Onkohan ne kaikki muut ihan erilaisia ja tykkääköhän ne musta, minne täällä nyt pitäis istua ja valitsinko varmasti hyvät vaatteet?
Niin, miks teologia? Se vaan kiinnostaa, haluan oppia uskonnoista ja erityisesti kristinuskosta enemmän. Mutta erityisesti mua kiinnostaa se, mitä luterilaisessa kirkossa tulee seuraavina vuosina ja vuosikymmeninä tapahtumaan. Haluaisin olla mukana vaikuttamassa siihen, mihin suuntaan mennään. Ja parhaiten se onnistuu, jos on teologian tutkinto Helsingistä, Joensuusta tai Åbo Akademista.
Kuulostaako mun nauru aina näin tyhmältä ja miks mun piti tolleen sanoa, oonko mieluummin reipas ja vaikka vähän ylisosiaalinen vai oisko parempi olla sellanen hiljainen tarkkailija?
Ja kuitenkin, ONNEKSI, sitä ei kohta enää jaksa miettiä kaikkea sitä epävarmuutta, huomaa taas olevansa oma itsensä.
Eikä kaikki oo ihan täydellisen hyvin sujunutkaan... :D Ekalta latinan luennolta myöhästyin, vaikka olin heränny aamulla viideltä Tampereella. En ollu tajunnu lukea sähköpostista, että luennon paikka oli vaihtunut. Ja eiköhän puhelimen akku pettäny JUST siinä vaiheessa kun tajusin olevani väärällä ovella ja iskin uutta osoitetta Mapsiin... kiitos Roberts Coffeen & Fazer Cafen ystävällisille henkilökunnille, jotka opastitte mua tuona syyskuisena maanantaiaamuna. Löysin lopulta perille, kiitos teidän :D.
Nyt on jo aika kiva fiilis Helsinki-päivistä. Saahan tässä matkustaa, mutta juna- ja bussimatkat on päivästä riippuen joko tehokkaita työskentely- tai nollaushetkiä.
Tai bloginkirjoitushetkiä, kuten nyt. Meneekö se sitten työskentely- vai nollauskategoriaan, sitä en osaa sanoa.
 |
| Tää on mun 'bright future ahead' -poseerausilme. Kuva: Jonathan Carey |
Terkuin
Emski the aspiring theologist
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti