Kevätahdistus

Kuvan kukka ei liity tapahtumiin.

Kevään ja kesän tuomasta ahdistuksesta ei juuri puhuta. Ei ainakaan niin paljoa, kuin niiden suurenmoisesta ihanuudesta ja kaiken parantavasta vaikutuksesta. Älkää ymmärtäkö väärin. Vaikka oma mielialani pääsääntöisesti laskee kevään tullen, on hienoa, että ihmiset osaavat iloita niinkin yksinkertaisista ja ilmaisista asioista kuin sää ja valo. Myös mun mielestä keväässä ja kesässä on paljon kaikkea huippua. Voi grillata myöhään yöhön, loikoilla ulkona ja pukeutua huolettomammin. Saa korkata futiskauden ja muutenkin urheilla ulkona esimerkiksi rullaluistellen. 

Kevään ja kesän kivoista jutuista huolimatta olen aina ollut enemmän fiiliksissä syksystä ja talvesta. Villapaidoista, käsitöistä, kynttilöistä, koulusta, joulusta, talviurheilusta, lumesta. Ja sateesta ja pimeydestä: ne ovat monella tapaa armollisempia kuin aurinko. Pimeys ja sade eivät velvoita olemaan energisiä ja iloisia, vaan minulle ne antavat tilaa olla rehellisesti juuri sillä mielellä kuin on.

Suurin osa ihmisistä lienee enemmän valoisten kuin pimeämpien vuodenaikojen ystäviä. Siksi tuntuu usein siltä, että kaikki olettavat muidenkin nauttivan niistä yhtä lailla. Sellaiset kommentit, kuten "kuka on tällaisella ilmalla sisällä" ja "mikään ei voi olla huonosti, kun on tällainen sää" sattuvat kevätahdistusta potevaan ihmiseen. Mikäli joku uskaltautuu sanomaan ääneen, ettei ehkä olekaan keväästä ja kesästä erityisen fiiliksissä, on hänet yleisesti hyväksyttyä tyrmätä täysin. "MITÄ?! Et tykkää keväästä? Ootpa outo!"

En halua, että ihmiset lopettavat kevään ja kesän hehkuttamisen. Mutta toivon, että myös toista mielipidettä olisi mahdollista tuoda esiin. Alla olevien linkkien takaa löytyvien juttujen mukaan kevätmasennus voi olla kaamosmasennukseen verrattava vakava sairaus ja valitettavasti myös itsemurhatilastoihin tulee keväisin piikki. Koitetaan siis ymmärtää ja tukea toinen toisiamme. :)

http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1458106200412

http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi_hyvin/psykologia/masennutko_kevaalla_se_johtuu_tasta

http://www.savonsanomat.fi/kotimaa/Kev%C3%A4tmasennus-ajaa-ihmisi%C3%A4-itsemurhan-partaalle/520350

Muistelin kirjoittaneeni tästä aiheesta aikoinaan kolumnin. Ja kyllä, sähköpostin uumenista toden totta löytyi keväällä 2012 kirjoitettu juttu, joka julkaistiin silloin Lapin Kansan nuortenosio Vasassa. Hauska ja toki vähän myös kamalaa lukea omaa tekstiään neljän vuoden takaa, mutta pidättäydyn silti muokkaamasta sitä. Alla siis elämäni ensimmäinen kolumni abikeväältäni.

~ 

Velvoittava valo

”Aurinko paistaa! Pakko päästä äkkiä ulos!”

Äitini on todellinen auringonpalvoja. Joka kevät hän omien sanojensa mukaan herää eloon auringon palatessa talviuniltaan.  Itse tunnen oman mielialani vain laskevan. Taas täytyisi nimenomaan piristyä.

Kevään saapuessa auringonsäteitä on turha yrittää paeta. Valo tunkeutuu lupaa kysymättä myös sisätiloihin. Säteet löytävät tiensä pienimmistäkin raoista: sälekaihtimien välistä, pimennysverhon alta. Jopa ovenkarmit antautuvat auringonvalon edessä. 

Säteiden viesti on selkeä: ne vaativat olemaan energinen ja aikaansaava. Niiden seuraksi täytyy kirmata ulos, mieluiten harrastaa liikuntaa ja tavata ihmisiä. Ennen kaikkea täytyy olla hyväntuulinen.

En väitä, ettenkö osaisi myös nauttia keväisestä säästä.  Aurinkoinen hiihtoretki tai pulkkamäen valloitus kuulostavat mitä houkuttelevimmilta ajanviettotavoilta.  Sään velvoittava luonne saa kuitenkin minut ahdistumaan. ”Täydellinen ilma” vie minulta oikeuden päättää itse mielialastani. Miksei aurinkoisena päivänä saa olla ihminen? 

Halu käpertyä yksin pimeään, piiloon muilta ihmisiltä ja maailmalta, kuuluu kai suomalaiseen perusluonteeseen. Mutta onko se välttämättä väärin? Lappilainen viettää kuitenkin neljäsosan vuodestaan lähes täydellisessä pimeydessä. Todennäköisesti kyky nauttia kaamoksesta vain parantaa elämänlaatua.

Antaa äidin nauttia auringosta ja muutamasta valoisasta kuukaudesta. Minä jään odottamaan syksyn sadepäiviä ja joulunajan tummaa tähtitaivasta. Sitten käperryn villapaidassani sohvannurkkaan ja sytytän kynttilän - sen valo riittää minulle.

~

PS. Kandi alkaa olla valmis, joten kohta ehdin taas blogailla enemmän! Lähiaikoina luvassa ainakin puutöitä, kasvisruokaa, uutta kämppää ja lisää Pottereita. Stay tuned!