Tiiättekö, mikä on vaeltamisessa parasta?
Vaeltamisessa parasta on se, kun ajantaju katoaa. Parasta on myös jutella ja ihan parasta olla vähän aikaa hiljaa.
Parasta on olla yhessä ja pitää toisista huolta. Parasta on kuulla vuoripuro ja lintujen buongiorno.
Kuitenkin kaikista parasta on se, ettei oo ammatteja. Ei oo lääkäreitä tai insinöörejä, on vaan pekkoja ja tiinariikkoja.
On kipeitä polvia ja huonoja vitsejä. On loma ja vähän nälkä.
Parasta onkin mennä kohta yhessä lounaalle. Parasta on myös pitää evästauko ja tarjota kaverille suklaata.
Oikeesti parasta on, kun saa rauhoittua. Ja saa ihmetellä, kuinka maailma on kaunis. Parasta on moikata vastaantulijaa, jota ei tunne ja parasta sanoa vau, kato tonne.
Parasta on pyytää, että kaveri ottais repusta kameran ja parasta on huomata, että akku on loppu ja joutuu ottaan muistikuvan.
Parasta on se, kun saa urheilla ja kuitenkin just parasta istua yhessä alas ja nostaa maljat.
Ja kaikista parasta on kuitenkin tulla kämpille. Ottaa kengät jalasta, harjata ne puhtaiksi ja tehä jotain ihan muuta. Ja ottaa sama huomenna uusiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti